Kun uusi konsoli julkaistaan, ilmestyy sille perinteisesti samana päivänä koko perheelle sopiva tasoloikinta. Sony otti PS4:llä hallitun riskin Knack-teoksellaan, joka onnistui yllättämään monet. Sen lapsenmielisen tarinan ja maailman alle kätkeytyi yllättävän kiperä hyppelymatka. Läpipeluu ei ollut edes kokeneelle veteraanille mikään läpihuutojuttu. PS5:n kohdalla Sony pelaa varman päälle jättämällä uudet hahmot rannalle. Oman seikkailunsa saa LittleBigPlanet-sarjasta tuttu Sackboy, josta on muodostunut Sonylle varsin ikoninen maskotti.
Vaikka hahmo onkin tuttu LittleBigPlanetista, aiemmat osat loistavat pääominaisuuksineen poissaolollaan. Mukana ei ole tarrojen liimaamista tai uuden luomista. Ainakin minulle ratkaisu sopi erittäin hyvin, sillä sarjan ykkösosa jäi aikanaan kesken eivätkä muut ole kiinnostaneet senkään vertaan.
Sackboy: Suuri Seikkailu on turvallinen seikkailu, jossa juonikuvio jää tukevasti sivuosaan. Vex-pahiksen pyrkimys sekoittaa Käsityömaailma ilkeämielisellä Mullinmallintaja-keksinnöllään tarjoaa riittävät puitteet viiden täysimittaisen sekä yhden haastavamman alueen kaluamiselle. Jokainen sijainti koostuu noin kymmenestä kentästä, joiden kikat ja jipot vaihtelevat mukavasti.
Vaikka edellä mainituista termeistä voisi kuvitella arvostelijan seonneen lopullisesti, siitä ei ole ainakaan pelkästään kyse. Koko perheelle tarkoitettu loikinta on nimittäin lokalisoitu kokonaan ääni- ja tekstiraitoja myöten. Uskoisin kääntäjällä olleen erittäin hauskaa termistöä sorvatessaan, sillä meno on alusta loppuun silkkaa akuankkaa. Tämä siis vain ja ainoastaan hyvässä mielessä.
Tarina ei kuitenkaan onnistu viemään mukanaan mainiosta käännöstyöstä huolimatta. Pääosan varastaa nimittäin tasoloikinta, joka on monipuolista ja hauskaa alun kömpelyyden jälkeen. Säkkipojun askel tuntuu alkupään tasoissa melkoisen raskaalta, eivätkä hypytkään osu kohdilleen erään italialaisen putkimiehen tarkkuudella. Onneksi alun helpot tasot antavat riittävästi aikaa totutteluun ennen vaikeusasteruuvin kiristymistä.
Sackboyn omiin kykyihin lukeutuvat vain hyppy, lyönti, tarttuminen ja pyöriminen. Onneksi kentät tarjoavat muutamia erilaisia lisätilpehöörejä rakettirepusta heittoköyteen ja liimajaloista bumerangiin. Käytännössä etenemiseen on siis aina vain yksi tapa, sillä kentät on suunniteltu tarjottuja kykyjä silmällä pitäen.
Sackboyn seikkailu pitää vaikeusasteensa varsin hyvin kohdillaan läpi seikkailun. Haastetta voi onneksi itse lisätä, sillä lähes jokaisessa kentässä on omat sivutehtävänsä. Maaliin asti kipittää keltanokkainen pelaajakin, mutta kaikkien salaisuuksien saati tehtävän läpäiseminen kuolematta onkin asia erikseen. Aivan kaikkea ei tarvitse kuitenkaan kerätä, mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Pikapeluuna tarinan läpäisee helposti kymmeneen tuntiin, omalla nuohoamisella ei riittänyt toinen mokomakaan.
Hivenen erikoisesti osa keskeisestä sisällöstä on lukittu moninpelin taakse. Jokaisella alueella näkyy useampi enintään neljälle pelaajalle tarkoitettu tehtävä, jotka tarjoavat pelin todelliseen loppuhuipennukseen vaadittavia helmiä. Toistaiseksi kentät on pelattavissa paikallisen moninpelin sekä Share Playn avulla, myöhemmin on ilmeisesti luvassa vielä verkkomoninpelikin. Tätä ei kuitenkaan ole vielä tarjolla, joten helpomman lopun tai vastavuoroisesti kaikki saavutukset haluavat joutuvat etsimään itselleen toisen DualSense-ohjaimen.
Onneksi moninpeli on todellista lystiä. Kaverin kanssa voi kipittää läpi niin yksinpelattaviakin tasoja kuin erikseen ryhmälle suunniteltuja haasteita. Jälkimmäisissä hyödynnetään niin kaverin heittämistä eri tasanteille kuin vuorotellen ovien avaamista tai polkujen esittämistä. Nämä ovat selvästi mielikuvituksellisinta antia koko seikkailussa, joten verkkomoninpelin saapuminen ei tule hetkeäkään liian myöhään.
Sackboy on julkaisupelinä hitusen eriskummallinen, sillä se tuntuu keskittyvän enemmän äänimaisemaan kuin niinkään graafiseen ilotulitukseen. Lapsenmieliset kentät eivät nimittäin ulkoisesti tee ikimuistoista vaikutusta. Kun säkkihahmot ovat muutoinkin varsin kepeästi suunniteltuja, eivät yksityiskohdat pääse liiaksi loistamaan.
Sen sijaan äänipuoli herättää kiinnostusta. Monet tasot on suunniteltu tunnettujen biisien tahtiin. Ikimuistoisimmiksi hetkiksi teoksen parissa jää erityisesti Britney Spearsin Toxicin tahtiin loikittava alue. Biisi junnaa sopivalla kierrolla aina seuraavalle alueelle asti, jolloin kappaleessa päästään eteenpäin. Mukana oleviin ralleihin on selvästi satsattu. Aivan kaikissa kentissä näin ei kuitenkaan ole, mikä aiheuttaa eriskummallisen tunteen. Musiikkikenttien olisi suonut erottuvan vieläkin selkeämmin tavallisista tasoista, mikäli kaikkiin karttoihin ei ollut biisioptiota hyödynnettävissä.
Sackboy: Suuri Seikkailu on hilpeä hyvän mielen tasoloikinta, joka viihdyttää koko perhettä. Etenkin moninpelaajille se on ratkiriemukas kokemus, mutta yksinkin viihtyy hyvin. Toki moninpelitasojen vuoksi soisi verkko-ominaisuuksien saapuvan mahdollisimman pikaisesti. Kaikkinensa kyseessä onnistunut kokonaisuus, joka ei ehkä jätä kummoisia muistijälkiä, mutta jonka parissa samalla viihtyy alusta loppuun.
Saatavilla: PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu)
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta, ahdistus)
”Kyllähän kotona kaikenlaisista varoittivat, mutta rapusedästä ei kyllä ollut puhetta!”