Dynaamisesti tiivistetyn Resident Evil 3 Remaken kansiin mahtui myös verkkopelaamiseen pohjautuva Resident Evil Resistance. Nettikauhuttelu on täysin irrallinen pelikokemus, eikä sillä suoranaisesti ole pelimoottoria lukuun ottamatta mitään tekemistä itse Resident Evil 3:n kanssa. Ihmettelin pääpelistä puuttuvia osuuksia, mutta nyt tajuan miksi.
Resident Evil Resistance tarjoaa neljä vastaan yksi -asetelmalla pyörivää verkkokauhuttelua. Perusrakenne on esimerkiksi Dead by Daylightissa ja Friday The 13th The Video Gamessa todettu toimivaksi. Inhoan vertailla teosta toiseen, mutta se on napakka tapa selittää jutun ydintä. Neljä pelaajaa ohjailee kukin omaa selviytyjäänsä taistelussa Mastermindiksi ristittyä pahista vastaan, jota häntäkin ohjaa tekoälyn sijasta yksi onnekas peluri. Pohjan perusteissa lymyilee onneksi Capcomin kehittelemää omaperäisyyttäkin, mutta loppujen lopuksi Resident Evil Resistance ei tarjoa mitään ennennäkemätöntä.
Resident Evil Resistance on tutusta pohjasta huolimatta siltikin mielenkiintoinen keitos. Pelattavuuteen heitetty omaperäisyyden mauste ammentaa juurensa enemmän ja vähemmän Saw-elokuvasarjasta. Kentät ovat jaettu kolmeen eri osioon, joista kustakin selviytyjien tulisi pärjätä ehjin nahoin. Osiot koostuvat palapelioven kasaamisesta, terminaalien sulkemista ja lopuksi eräänlaisten ”virtalähteiden” tuhoamisesta. Kenttiä on aina kauhujen talosta toimistotiloihin, mutta osiot pysyvät samoina teemasta riippuen. Mastermind ohjailee pelin kulkua valvontakameroiden läpi samalla tipautellen zombeja ja muuta harmia muiden pelaajien niskaan. Pääjehu ei onneksi saa pudotella raatoja selviytyjien kimppuun armottomana, vaan kone arpoo “korttipakasta” eriarvoisia kortteja Mastermindin valittavaksi. Mastermindillä pärjääminen vaatii yllättävän paljon aivoja, sillä taitava selviytymisporukka voi helpostikin kävellä pahiksen heikon strategian yli.
Valittavaa on myös selviytyjien puolella. Hahmoilla on ainutlaatuisia kykyjä, joiden avulla Mastermindin kynsistä voi paeta. Alan ammattilaisia on aina lähitaisteluekspertistä himohakkeriin ja esimerkiksi lääkintäspesialistiin. Samalla hahmolla pelaaminen ja pärjääminen palkitaan kokemuspisteillä, joilla olemassa olevia kykyjä pääsee kehittämään sekä muokkaamaan omaa pelityyliä sopivampaan muotoon. Taitojen ohella altavastaajat pääsevät poimimaan sekä ostamaan ottelun edetessä tuliluikkuja ja perinteisiä lähitaisteluaseita, mitkä soveltuvat elävien kuolleiden pätkimiseen. Kentiltä poimittavat ammuspaketit ja terveysesineet ovat luonnollisesti harvinaisempi näky, kun kauppapaikalla virtuaalivaluutalla ostettavissa olevat.
Käyttövaluutan lisäksi otteluissa pärjäämisellä lahjotaan RE-pisteillä. Näillä pojoilla pelaaja voi ostaa tavaraboostereita ja kosmeettisia lisiä peliinsä. Boosterit ovat perinteistä arpapeliä, eli paketista voi tulla henkilökohtaisesta pelityylistä riippuen hyödyllistä tai hyödytöntä roinaketta. Boostereita ja RE-pisteitä voi myös lunastaa oikeaa rahaa vastaan halutessaan. Maksullisten laatikoiden joukosta ei tuntunut löytyvän pahuuden Pay-to-Win-kilkkeitä, joten Resident Evil Resistancen lootbox-systeemille armahdetaan synninpäästö.
Kokonaisuudelle suosin silti muutamaa ripillä käyntiä lisää. Resident Evilin laaja universumi on lähellä sydäntäni, mutta se pelkästään ei riitä pelastamaan Resistancea. Jo muutaman ottelun jälkeen nousee fiilis siitä, että tämä on nyt nähty. Isommalla porukalla hauskanpitoa riittää varmasti useammankin matsin ajaksi, mutta sooloilijalle Resident Evil Resistancea ei voi suositella. Teos liittyy pelisarjan mustien lampaiden joukkoon, sillä Resistance ei korvaa tyydyttävästi Resident Evil 3 Remakesta karsittua sisältöä.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X (testattu)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)
Onkohan Big Brotherin uusi kausi sittenkään ajateltu loppuun asti?