Kauhupelien klassikkosarja palaa juurilleen uudistamalla hahmot, juonikuviot sekä pelaajan kuvakulman. Resident Evil 7: Biohazard on rohkeista ratkaisuistaan huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – yli 20-vuotiaan sarjan yksi parhaimpia osia.
Resident Evil 7:n päähenkilö Ethan Winters saa haltuunsa mp4-videotiedoston vaimoltaan Mialta, joka on ollut kateissa jo kolme vuotta. Ethan lähtee etsimään nuorikkoaan Louisianasta, Bakerin tilalta jossa nainen tiettävästi on oleillut koko tämän ajan. Ennen pitkää päähenkilölle selviää, ettei Bakerin perheellä ole puhtaita jauhoja pusseissaan. Tilalla sijaitsevasta kartanosta löytyy sekopäisen perheen lisäksi myös Mia, puhelimen välityksellä Ethania neuvova Zoe sekä vaarallisia mutanttihirviöitä.
Vuosikymmenen takainen Resident Evil 4 on mieleenpainuvimpia peliteoksia millä tahansa mittapuulla. Tämän jälkeen sarja on keskittynyt enemmänkin toimintaan, eikä tämä ole aina miellyttänyt vanhoja faneja. Seitsemännen osan myötä palataan kauhuun, mutta samalla myös uudet tuulet puhaltavat. Pelaaja ottaa osaa ensimmäisen persoonan kuvakulmasta sarjan pääpeleissä ensimmäistä kertaa yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Tällä kertaa tarinan hahmot ovat myös tyystin uusia tapauksia. Juonesta ja tapahtumista voi havaita viitteitä aikaisempiin osiin, mutta Resident Evil 7: Biohazard toimii täysin itsenäisenä teoksena.
Pelimekaniikka on taattua Resident Evilia niin hyvässä kuin pahassa. Aiempien osien tapaan pelaaja ei voi kantaa mukanaan ylettömiä määriä aseita ja esineitä, vaan niitä pitää säilöä matkan varrella oleviin säilytyslaatikoihin. Tavaroita ja ainesosia yhdistelemällä saa lisää ammuksia tai lääkkeitä. Eteneminen vaatii tuttuun tapaan myös pulmien ratkaisua, joskaan niiden vaikeustaso ei päätä huimaa. Muuten peli vaatiikin sitten hermoja ja kärsivällisyyttä, sillä vähillä aseilla ja ammuksilla taisteleminen tuntuu joskus jopa mahdottomalta tehtävältä. Pelin läpäisyn jälkeen aukeavaa Madhouse-vaikeusastetta en halua edes kokeilla.
Koshi Nakanishin (mm. Resident Evil: Revelations) ohjaama tuotos ottaa pelaajansa haltuun viimeistään silloin, kun päähenkilö suuntaa sisälle pahaenteiseen kartanoon. Synkkä, pimeä ja iljettävä ympäristö tuntuu luissa ja ytimissä aiheuttaen kylmiä väreitä jo ennen kuin mitään edes tapahtuu. Sitten kun tapahtuu, ei Resident Evil 7 säästele veressä ja väkivallassa. Mässäily ei onneksi ole kuitenkaan itseisarvo, vaan peli luottaa uhkaavan tunnelman luomiseen lähes loppuun asti. Viimeisimmissä pomotaisteluissa tahti kiihtyy ja selkäpiitä karmiva meininki vaihtuu nopeatempoiseksi räiskinnäksi ja reaktionopeuden mittaamiseksi. Joskus tehokeinot ovat eksploitaatioelokuvien tyyliin jopa halpamaisia, mutta eihän Resident Evil -sarjaa ole tarkoitus tosissaan ottaa muutenkaan.
Resident Evil 7: Biohazardin heikommat puolet tulevat esiin tuntien pelaamisen jälkeen. Vihollishahmojen vilahtaminen ja katoaminen ilman sen kummempaa syytä luo toki mystistä tunnelmaa, mutta jossain vaiheessa pyörätuolissa istuvan isoäidin ilmestyminen eri huoneisiin ei jaksa enää edes naurattaa. Rajoitettu maailma ei ole automaattisesti ongelma, mutta uudelleenpelattavuutta ajatellen samojen reittien tahkoaminen alkaa kyllästyttää kohtuullisen nopeasti. Pelin läpäisy kestää keskimäärin viitisentoista tuntia. Innokkaimmille on jo tarjolla Banned Footage Vol. 1 -nimellä ladattavaa (maksullista) lisäsisältöä.
Visuaalisesti RE7 on nappisuoritus. Ympäristöt ovat oikeasti häiritseviä ja pelottavia. Äänitehosteet karmivat varsinkin silloin, kun mitään järisyttävää ei edes tapahdu. Ääninäyttely tukee hermostuttavaa tunnelmaa pääosin mallikkaasti, joskin punaniskaperheen dialogi muistuttaa jopa ilahduttavasti kotimaisen Kuutamosonaatti-elokuvan pahiksen Arvo Kyyrölän ja Äitee Kyyrölän koomisia lausahduksia. Toki molempien esikuvana on ollutkin Tobe Hooperin vuoden 1974 kauhuklassikko The Texas Chain Saw Massacre.
Arvostelussa ei ollut käytössä PSVR-laseja, mutta ilman niitäkin säikkyminen on ensimmäisten tuntien aikana jatkuvaa. Resident Evil 7: Biohazard palauttaa pelisarjan juurilleen rohkeilla uudistuksilla sekä riskejä ottamalla – ja onnistuu tehtävässään moitteettomasti. Toivottavasti Capcomin esimerkkiä seuraa muukin peliteollisuus.
Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)