Viime kesänä Operation Flashpoint hyökkäsi varjosta pelimaailman huipulle. Tsekkiläisen Bohemia Interactiven peli keräsi taakseen vankan kannattajakunnan eikä vuoden peli -mainintakaan ole aivan pois suljettu mahdollisuus. Nyt kauppoihin on ilmestynyt Operation Flashpointin kultapainos sekä Red Hammer -lisälevy, joka toimitetaan myös Operation Flashpoint Goldin mukana. Gold-versio sisältää alkuperäisen pelin, lisälevyn, strategiaoppaan sekä pelin uusimmat päivitykset. Red Hammer on puhdas lisälevy, joten se vaatii toimiakseen alkuperäisen Operation Flashpointin (tai Gold-version).
Tällä kertaa tutustumme nimenomaan Red Hammer -lisälevyyn, joka kääntää alkuperäisen Flashpointin asetelman päälaelleen ja pistääkin pelaajan neuvostosotilaan saappaisiin taistelemaan NATO-joukkoja vastaan. Pelaaja omaksuu Dimitri Lukinin hahmon. Dimitri on entinen Spetsnaz-agentti, joka sittemmin alennettiin armeijan kiväärimieheksi typerän mokansa seurauksena. Pelin tapahtumat alkavat kohdasta, jossa Nato-sotilaat alkavat valloittamaan Everonin saarta. Tällä kertaa on siis noustava vastarintaan niitä sotilaita vastaan, joita pelaaja ohjasti alkuperäisessä pelissä. Ei siis mikään hassumpi asetelma.
Red Hammerin pelattava on jaoteltu kahden kymmenen tehtävän mittaiseen kampanjaan, jossa pelaaja toimii erilaisissa tiedustelu- sekä tuhoamistehtävissä. Onpa mukana myös muutama puhtaaseen vihollisten eliminointiin keskittyvä tehtävä. Tehtävien edetessä Dimitri nousee arvoasteikossa ja ylenemisen myötä pelaaja saa käskyläisikseen yhä suuremman joukon sotilaita.
Kuten Operation Flashpointia pelanneet tietävät, ovat pelin tapahtumapaikat todella laajoja alueita, joita ei olla rajattu mitenkään. Käytännössä pelaaja voi haahuilla ympäriinsä täysin vapaasti. Red Hammerissa tehtävät ovat ehkä vieläkin pidempiä kuin alkuperäisessä pelissä ja koska käytössä on vain yksi tallennus tehtävää kohden, on tallennuksen ajankohta valittava todella tarkasti. Muutenkaan peli ei ole muuttunut yhtään edeltäjäänsä helpommaksi, pikemminkin päin vastoin. Muutaman tehtävän kohdalla saa puskea oikein tosissaan ja monia tehtäviä tulee yritettyä useammin kuin viisi kertaa. Tämä johtuu lähinnä pelin realismista, jonka ansiosta sotilaat saattavat heittää henkensä yhdestäkin osumasta. Myös osumakohta vaikuttaa siihen, miten sotilaan käy. Jalkaan ammuttu laukaus saattaa viedä jalat alta ja käteen osunut luoti heikentää tähtäystä. Siinähän sitten yrität räiskiä parin sadan metrin päähän kun tähtäin heiluu puolelta toiselle.
Vaikeustasoa nostaviin tekijöihin kuuluu myös tietokoneen valtaisa tarkkuus. Tekoälystä lienee turha puhua, sillä tietokoneen ohjaamat ukkelit eivät ole mitään järjen jättiläisiä. Nato-sotilaiden tarkkuus on kuitenkin yli-inhimillistä, sillä allekirjoittanut on pahimmillaan ammuttu noin parin sadan metrin päästä ja minä kun kyykin vielä puskan takana. Onneksi omatkin sotilaat ovat samalla tasolla vihollismosureiden kanssa. Yksinäinen Ramboilu ei tuota tulosta myöskään Red Hammerissa, vaan hullun raivolla ryntäävä yksinäinen sotilas pääsee hyvin nopeasti haudan lepoon.
Pelaajan puolen vaihdon seurauksena pääsee myös neuvostojoukkojen aseisiin tutustumaan hieman lähemmin. Rivimiehen perusaseena on AK-47 -rynnäkkökivääri, mutta tarpeen vaatiessa pelaajan aseistus vaihtelee konekivääristä kiikarikivääriin ja sinkoon. Mikäli omat aseet alkavat tuntumaan tilanteeseen sopimattomilta tai ammukset ovat vaarassa loppua, voi pelaaja pölliä kuolleilta sotilailta aseistusta, jolloin pelaaja pääsee käyttämään NATO-joukkojen aseistusta. Käytännössä miltei kaikkia aseita on kyllä tullut kokeiltua jo alkuperäisessä Flashpointissa, mutta päivitysten myötä mukaan on tullut muutamia uusiakin aseita. Peliin on ahdettu uusia ajoneuvojakin, joskaan tällä kertaa ajoneuvot eivät ole niin suuressa osassa kuin edeltäjässään. Parasta on kuitenkin se, että jokaista kunnossa olevaa ajoneuvoa pääsee ohjastamaan ja vaikkei tämä mikään autoilupeli tai vastaava olekaan, on ajaminen toteutettu ihan mallikkaasti ja matka taittuu huomattavasti nopeammin kuin jalkaisin.
Red Hammerin grafiikka ja suuret pelialueet vaativat koneelta melkoisesti potkua. Pelin minimivaatimukset ovat lähinnä suuren luokan vitsi, sillä kunnon pelattavuuteen tarvitaan vähintään 600MHz prosessori, 128Mt muistia sekä 32Mt 3D-kortti. Äänimaailma on edelleen tiukkaa tavaraa, joskaan ääninäyttelijöiden työskentely ei vieläkään vakuuta. Neuvostojoukon sotilaat kun puhuvat aika tyylipuhdasta englantia, vain paikoin puheesta voi havaita pientä korostuksen poikasta. Toisaalta, jatkuva itä-aksentilla puhuminen olisi voinut mennä vähän överiksi, jolloin hahmojen puheista olisi tullut tarkoituksettoman koomisia, joka olisi saattanut pilata pelitunnelman.
Lisälevynä Red Hammer on erittäin hyvä, sillä se tuo loistavaan peliin lisää pelattavaa ja vieläpä eri näkökulmasta. Periaatteessa Red Hammeria voisi kutsua jopa jatko-osaksi, sillä sen verran tuoreelta se tuntuu. Alkuperäisen Flashpointin tunnelma oli kerta kaikkiaan loistava eikä omena ole kauas puusta pudonnut. Red Hammerinkin tunnelmaa voi leikata veitsellä ja siellä olemisen tuntu on melkoinen. Aloittelevan Flashpointin pelaajan kannattaa ensin tutustua alkuperäiseen peliin, sillä Red Hammerin ensimmäisessäkin tehtävässä on jo osattava miltei kaikki jipot mikäli sen haluaa selvittää kunnialla läpi. Alkuperäisen Operation Flashpointin omistavalle Red Hammer on pakko-ostos, sillä uutta pelattavaa on paljon. Lisälevyn hintakaan ei päätä huimaa, Red Hammerin kun saa omakseen hieman yli satasella. Jos Operation Flashpointtia ei syystä tai toisesta pelihyllystä löydy, kannattaa kaupasta hakea pelin Gold-painos, sillä se sisältää kaiken mitä aloitteleva kotisotilas tarvitsee sekä tietysti Red Hammer -lisälevyn.
