Japanissa kiinteistöalallakin pelataan kovat piipussa. Ainakin sellaisen kuvan antaa Capcomin höyryävän tuore puzzlepeli One Piece Mansion, jossa vuokratalon teräshermoinen hallitsija saa vitsauksekseen niin kidnappaajat, rikollissyndikaatin kuin stressin alla räjähtävät vuokralaisetkin. Kiristäjien uhriksi joutuva talonmies Polpo joutuu pelastamaan sisarensa kaapparien kynsistä. Mikäli miekkonen ei selviä kaappaajien seitsemästä asteittain vaikeutuvasta vaatimuksesta, kaupungin arvostetuin asuntola saa uudeksi omistajakseen niljakkaan keinottelijan.
Höperön taustatarinan takaa paljastuu taktisen tason puzzlerakentelupeli, jossa laajennetaan asuntolaa ja varjellaan stressialttiita asukkeja häiriötekijöiltä, eli tässä tapauksessa möykkääviltä naapureilta. One Piece Mansionin kantava teema on eripuraisten vuokralaisten naapurisuhteiden järjestely siten, että rakennuksen olot ovat leppoisat. Naapurisuhteiden vyyhti kuvataan simppelisti sarjana eri vahvuisia vastavoimia: Asukilla on joko stressaavia tai rauhoittava vaikutuksia lähinaapureihinsa. Esimerkiksi käynnykäänsä kiintynyt koulutyttö ja rumpujaan huudattava rokkari laukaisevat naapurien stressireaktiot, mutta lauhkea kukkaishippi luo lähiympäristöönsä rentouttavan ilmapiirin. Mikäli asukit viihtyvät kartanon katon alla täydet kaksi vuotta liikaa stressaamatta, isäntää muistetaan tuhdilla läksiäispalkkiolla.
Kestävän harmonian ylläpito onkin kinkkisempi askare ja helpommin sanottu kuin tehty. Vuokraisännän asuntolan rauhaa nimittäin häiritsevät ongelma-asukkaiden lisäksi jatkuvasti kuokkivat mafiosot ja kilpailevan asuntolan kätyrit, jotka terrorisoivat lainkuuliaisia asukkaita hermoromahduksen partaalle. Huligaanien häätämisen ja tuhopolttojen torjunnan sivussa pitäisi huolehtia bisneksen laajentamisesta ja rahakirstusta vanhojen asukkien tarpeita unohtamatta.
Ensisäikähdyksellä pelottava käyttöliittymä osoittautuu nopean tunnustelun jälkeen hyvin selkeäksi ja johdonmukaisksi. Rakennusta laajennetaan kuin tetris- tornia palikoita (huoneita) kasaamalla. Huoneiden ja Polpoa kuljettavien hissien rakentelu ja muut toiminnot on keskitetty muutaman simppelin valikon alle, lisäksi urakkaa helpotetaan vielä parilla pikanäppäimellä. Vuokralaistarjokkaista saa seuloa mieleisensä, paitsi taivaalta rojahtavat kuokkavieraat. Suurimmat napinan aiheet löytyvät pelikontrolleista, jotka ovat aivan liian lepsut häiriköiden takaa-ajoon.
Perijapanilaiseen tapaan One Piece Mansion on toteutukseltaan hillittömän räiskähtelevä karkkivärien ilotulitus. Tilanteen mukaan Polpon ja persoonallisten 2D-asukkien puuhailua säestää hilpeästi vonkuva ja piipittävä musiikki. One Piece Mansion ei ole toteutukseltaan uraauurtavan jämäkkä paketti, mutta perustarpeet tulevat täytetyksi, ja puzzlepelissä sekin riittää. Rakennustaan soisi korkeuden karttuessa nähtävän hieman laajemmalti, mutta kun nykyiselläänkin asukkien stressistatuksen nähdäkseen saa ilman zoomaamista siristellä, Capcom näyttää tehneen parhaansa.
Pulmapeliksi One Piece Mansion ikävän lyhytikäinen. Seitsemän tehtävän yksinpelikampanja tulee pyyhällettyä läpi verkkaisellakin pelaamisella viikonlopussa, jonka jälkeen koko pelin paino lepää rajoittamatonta rakentelua tarjoavan endless- pelimoodin varassa. Jos kartanon laajentamisen kohti vääjäämätöntä sekasortoa ei usko lietsovan peliaddiktiota, kannattaa peliostosta pysähtyä miettimään. Pelkän tarinamoodin takia One Piece Mansion kun on luvattoman kallis pakkaus. Pulmapelien tosiystävät saattavat innostua, kunhan simppelille puzzlerakentelulle ei odota mahdotonta elinkaarta.