Electronic Artsia on viimeisten vuosien aikana totuttu pitämään itseään toistavien urheilupelien tuottajana, joka tuo vuosittain markkinoille hieman viilatut versiot samoista vanhoista peleistä. Kauppa on kuitenkin käynyt, joten EA:n pojilla ei ole ollut ihmeemmin tarvetta lähteä kaavaansa muuttamaan.
Playstation 2:lle EA:n Big -alajaosto näyttää kuitenkin kehittäneen täysin uuden ja erittäin toimivan pelikaavan. Pelin pohjaksi otetaan suhteellisen vauhdikas ja hieman vaarallinen urheilulaji, josta voidaan tehdä riittävän näyttävä peli. Kääritään laji realistiseen, mutta vahvoilla arcade-höysteillä maustettuun pakettiin, joka kuorrutetaan komeilla erikoisliikkeillä ja kauniilla grafiikalla. Pidetään pelaajat kiinnostuneina lisäämällä peliin valtava kasa erilaisia bonusominaisuuksia, joita saa käyttöönsä jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen. Ja voilá!, uusi hittipeli on valmis. Erinomaisen SSX:n jälkiä seuraa myös EA Big:in tuorein peli NBA Street.
Tällä kertaa kyse on siis katu-koripallosta. Kentälle astelee kaksi kolmimiehistä joukkuetta ja suurin osa tavallisen koripallon säännöistä on unohdettu. Kontakti vastapelaajaan on sekä sallittua että suositeltavaa eikä vapaaheitoista ole tietoakaan. Tavallinen kori tehdään mieluiten donkkaamalla ja siitä rapsahtaa tilille yksi piste. Kauempaa kaaren takaa tehdyt korit ovat kahden pisteen arvoisia. Ottelut pelataan kahteenkymmeneenyhteen pisteeseen saakka ja voiton on irrottava vähintään kahden pisteen marginaalilla. Tärkeintä ei kuitenkaan ole itse korien tekeminen, vaan se tyyli, jolla voittoon oikeuttavat pisteet kerätään.
Tyylipisteitä kertyy enimmäkseen harhautuksista, blokkauksista, komeista donkkauksista ja etenkin näiden erilaisista yhdistelmistä. Esimerkiksi vastustajan heiton blokkaaminen ja salamannopean vastahyökkäyksen tekeminen pallonriiston jälkeen antaa huomattavasti enemmän pisteitä kuin yksinkertainen blokkaus tai donkkaus. Kertyvät tyylipisteet kasvattavat vähitellen Gamebreaker-mittaria, jonka täyttyessä joukkue siirtyy erityiseen gamebreaker-tilaan. Tämän aikana joukkue saa mahdollisuuden tehdä korin, joka antaa tilille valtavan määrän tyylipisteitä ja pudottaa vastapuolen tekemien korien määrää yhdellä tai kahdella. Tiukassa ottelussa gamebreaker voi todella olla nimensä mukainen ratkaisuelementti, mutta usein se tarjoaa vain komean hidastuksen ja helpon tavan kerätä ylimääräisiä tyylipisteitä.
Oman pelaajan luominen ja kehittäminen on olennainen osa NBA Streetin viehätystä. Aluksi pelaajan luomista varten saa käyttöönsä tietyn määrän kehityspisteitä, joilla voi ostaa pelaajalleen taitoja, pituutta ja painoa. Lisäksi pelaajan luomisen yhteydessä valitaan tämän ulkonäkö ja vaatetus. Tämän jälkeen kehityspisteitä irtoaa hieman lisää jokaisesta voitetusta ottelusta. Otteluiden välillä pisteitä voi käyttää parantamaan pelaajansa taitoja ja ominaisuuksia. Outoa kyllä, myös pelaajan ulkonäköä voi aina halutessaan muokata. Tämä pikainen plastiikkakirurgia onkin varsin mukavaa puuhaa, sillä NBA Streetissä on melkoinen valikoima erilaisia bonuksia, joilla pelaajan ulkonäköön voi vaikuttaa.
Erilaisia pelimoodeja NBA Streetistä löytyy ainoastaan kaksi kappaletta: City Circuit ja Hold the Court. City Circuit -moodissa pelaaja valitsee itselleen joukkueen ja lähtee kiertelemään ympäri Yhdysvaltoja pelaten eri NBA-joukkueiden katukoris-tiimejä vastaan. Jokaisen voitetun ottelun jälkeen voi valita joukkueeseensa yhden vastapuolen pelaajista tai saada pienen määrän kallisarvoisia kehityspisteitä. Ottelut on jaettu alueittain ja voitettuaan kaikki tietyn alueen joukkueet pelaaja saa vastaansa erityisen haasteottelun. Tämän ottelun voittamalla käyttöön aukeaa uusi kenttä ja pelaaja voi liittää joukkoihinsa haastaja-joukkueen johtajan.
Hold the Courtin idea puolestaan on erittäin yksinkertainen. Pelaaja valtaa joukkueineen yhden pelin kentistä ja yrittää pitää sen hallussaan voittamalla mahdollisimman monta peliä peräkkäin. Lisähaastetta tähän pelimoodiin tuo vaatimus tietyn tyylipistemäärän ylittämisestä yhden pelin aikana. Tuttuun tapaan haasteen vaikeus riippuu valitusta kentästä ja viimeisten kenttien kohdalla töitä joutuukin jo tekemään hiki hatussa. Hold the Courtin avulla mittaa voi ottaa myös kaveristaan, mutta samalla puolella tekoälyn ohjastamia joukkueita vastaan ei valitettavasti pääse pelaamaan. Pelimoodien vähäinen määrä on suuri sääli, sillä molemmat mukaan mahdutetut moodit ovat erittäin hyvin suunniteltuja ja hauskoja pelattavia.
Pelattavuuden suhteen EA Big:in pojat eivät ole kadottaneet tuntumaansa sitten SSX:n. NBA Street on nimittäin pelattavuudeltaan yksi Playstation 2:n parhaita pelejä. Kontrollit ovat kymmenen minuutin totuttelun jälkeen erittäin sujuvat eikä näyttävienkään temppujen tekeminen ole turhan vaikeaa. Erilaisia donkkauksia peliin olisi ehkä kaivannut hieman enemmän, mutta tämä alkaa häiritä vasta pitkien pelisessioiden yhteydessä. Jopa korispeleissä yleensä niin tylsään puolustuspelaamiseen on saatu hieman kiinnostavuutta, sillä yksinkertainen blokkaus-systeemi toimii hyvin ja huolellisella puolustamisella pystyy todella häiritsemään vastapuolen korinteko-yrityksiä.
Pelin valtavan pitkiä latausaikoja on tosin pakko ihmetellä. Jokaisen ottelun alkamista joutuu odottelemaan erittäin pitkään ja naurettavaksi latausajat venyvät etenkin oman pelaajan ulkonäön muokkauksen yhteydessä. Ainakaan peliarvostelijan pieneen päähän ei mahdu ymmärrys siitä, miten uuden kenkämallin lataamiseen voi mennä useita sekunteja.
Graafisesti NBA Street näyttää ensisilmäyksellä hieman kulmikkaalta, mutta pelin aikana tuollaiset epäilykset katoavat nopeasti. Pelaajahahmot liikkuvat kentällä erittäin sulavasti ja näyttävät liikkeessä erittäin aidoilta. Etenkin loistava animaatio tuo pelaajiin kummasti eloa, vaikka ajoittain siirtyminen animaatiosta toiseen näyttääkin hieman tökeröltä. Pelaajilla on myös paha taipumus kulkea toisinaan toistensa lävitse, mutta käytännössä moiset pikkuvirheet on valmis antamaan anteeksi. Kokonaisuutena peli nimittäin näyttää sekä pelaajien että kenttien ja animaatioiden osalta erittäin hyvältä.
Myös audiopuolella jatketaan SSX:n viitoittamia ratoja. Hiphop-henkiset musiikit sopivat pelin taustalle erinomaisesti, vaikka musiikkityylin ylimpiä ystäviä en yleensä olekaan, ja muutamien ääninäyttelijöiden puheosuudet on tehty asiaan kuuluvalla rentoudella. Muutamien ääniefektien kohdalla olisi hieman parannettavaa, mutta yleisesti ottaen äänipuolellakin on tehty erittäin hyvää jälkeä.
NBA Streetistä jää käteen yksinkertaisesti positiivinen tunnelma. Peli olisi kaivannut hieman enemmän erilaisia pelimoodeja, mutta muuten kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Pelattavuus on erinomainen, graafisesti vauhdikkaat ottelut hidastuksineen ovat erittäin näyttäviä ja avattavia bonuksia riittää innokkaallekin pelaajalle. Tiukan realistista koripallo-peliä etsiville NBA Street ei taida olla oikea valinta, mutta toisaalta peli sopii erinomaisesti myös sellaisille, jotka eivät ole lajista erityisen kiinnostuneita. Kuten allekirjoittaneelle.