Amerikkalainen jalkapallo ei ole Suomessa erityisen suosittu tai ymmärretty urheilulaji, mutta Yhdysvalloissa sen suosio on valtava. Tämä näkyy myös EA:n vuosittaisissa urheilupeleissä, sillä sarjan paras ja realistisin peli tuntuu kerta toisensa jälkeen olevan uusin Madden eikä tämäkään vuosi näytä tekevän poikkeusta. Playstation 2:lle julkaistu Madden 2002 on erittäin tyylikäs ja monipuolinen peli, josta on vaikea löytää kovin merkittäviä ongelmia. Suomessa sen markkinat tosin taitavat jäädä auttamatta varsin pieniksi, sillä taktisuudestaan huolimatta jenkkifutis kiinnostanee urheilulajina vain pientä osaa peliharrastajista.
EA:n loputtomaan urheilupelien virtaan tottuneille Madden 2002 voi olla melkoinen yllätys. Tavallisesti EA-pelien uusi vuosikerta sisältää grafiikkapäivityksen lisäksi lähinnä pieniä kosmeettisia muutoksia sekä uudet ja ajan tasalla olevat pelaajalistat. Playstation 2:n ensimmäiseen NFL-peliin verrattuna uusi Madden sisältää kuitenkin huomattavan määrän erilaisia uudistuksia. Muutokset eivät ole niin perustavanlaatuisia, että vanhat Madden-fanit tuntisivat joutuneensa keskelle täysin uutta peliä, mutta ne lisäävät pelin elinikää selvästi ja parantavat sen pelattavuutta monella eri tavalla.
Perusteiltaan pelisysteemi on edelleen tuttua Maddenia. Hyökkäyspelissä ohjataan aina pallon kanssa liikkuvaa pelaajaa, mutta monimutkaisemmassa puolustuspelissä suurin osa työstä jää tekoälyn harteille. Syöttöpeliä varten hyökkääjien päälle ilmestyvät DualShockin nappeja vastaavat logot, joiden avulla pallon halutun vastaanottajan voi valita. Monipuolisten valikoiden takaa löytyy esimerkiksi yksityiskohtaiset statistiikat kaikista pelaajista ja pitkälti tästä syystä peli syö valtavan suuren osan PS2:n muistikortista. Pelattavuuskin on edelleen kohdallaan ja monipuolisuudestaan huolimatta kontrollisysteemi on pysynyt kohtuullisen yksinkertaisena.
Pelillisesti Madden 2002:n merkittävimmät uudistukset löytyvät tekoäly-puolelta. Koneen ohjastamien pelaajien liikkeisiin on saatu selvästi enemmän järkeä ja tämä näkyy etenkin puolustuspelissä. Puolustajat eivät enää jätä yhtä tai kahta hyökkääjää huomiotta, vaan peittävät suurimman osan helpoista syöttöpaikoista tehokkaasti. Onnistuneiden syöttöjen tekeminen vaatiikin aiempaa enemmän tarkkuutta ja valitun hyökkäystaktiikan vahvuuksien tehokasta hyödyntämistä. Toisaalta juoksupelistä on tullut hieman helpompaa, sillä tienraivaajina toimivat pelaajat hoitavat tehtävänsä selvästi paremmin.
Uudistettu tekoäly muuttaa hieman otteluiden luonnetta edelliseen Maddeniin verrattuna. Vaikka heittopeli on edelleen tehokkain tapa kerätä jaardeja, myös juoksupelistä on tullut varteenotettava vaihtoehto. Epätarkalla pelinrakentajalla varustettujen joukkueiden on nyt pakko turvautua entistä enemmän juoksupeleihin, mutta toisaalta juoksemista on mahdollista hyödyntää myös taktisesti. Tämä tarjoaa uusia vaihtoehtoja etenkin pelissä voitolla olevalle joukkueelle, sillä pallon kuljettaminen maata pitkin kuluttaa pelikelloa selvästi heittopelejä nopeammin.
Uudistuksen kouriin on joutunut myös potkuissa käytettävä voimakkuusmittari, joka on korvattu golf-peleistä tutulla kaarevalla heilahdusmittarilla. Uusi mittari antaa DualShockin päässä hikoilevalle pelaajalle periaatteessa paremman kontrollin potkuihin, mutta kovin helppoa sen käyttö ei ole. Varsinkin sivurajan lähelle suunnatut pallot lipsahtavat helposti kentän ulkopuolelle ja luovutuspotkuihin tuntuu olevan turhan vaikea saada riittävästi pituutta.
Kuluneen vuoden aikana EA:n pojat ovat ehtineet kehittää Maddeniin myös lisää pelattavaa uusien pelimoodien muodossa. Monille pelistä kiinnostuneille suomalaisille John Maddenin johdolla läpikäytävä harjoitusmoodi on varmasti tervetullut uutuus, sillä se esittelee amerikkalaisen jalkapallon perusteet ja yleisimmät taktiikat pelaajalle selkeästi. Lajiin tarkemmin perehtyneet puolestaan ovat varmasti kiinnostuneita Situation-moodista, jossa pelaaja voi asettaa itselleen erilaisia haasteita. Pelinrakentajan taitojaan voi siis testata esimerkiksi kokeilemalla, pystyykö kääntämään pelitilanteen voitoksi yhtä toivottomalta vaikuttavasta tilanteesta kuin Joe Montana aikoinaan.
Mielenkiintoisin uusista pelimoodeista on kuitenkin Two Minute Drill, jossa pelaajan tehtävänä on yrittää tehdä viimeisen kahden minuutin aikana mahdollisimman monta touchdownia. Maalien lisäksi pelimoodissa irtoaa pisteitä esimerkiksi onnistuneista syötöistä ja kellon pysäyttämisestä rajojen yli juoksemalla. Tavalliseen otteluun verrattuna Two Minute Drill on harvinaisen kiihkeätempoinen tapa pelata jenkkifutista, sillä pelimoodi ei jätä varaa minkäänlaiseen viivyttelyyn tai virheisiin.
Myös Madden-keräilykorttien konseptia on laajennettu entisestään. Mukaan on saatu esimerkiksi cheerleader-kortit, joiden avulla voi saada tietyn joukkueen kannattajat katsomossa innostumaan. Lisäkorttien myötä myös pelin elinikä on lisääntynyt entisestään, sillä uskomattoman laajan franchise-pelimoodin lisäksi korttien keräileminen on tärkein syy palata yhä uudestaan ja uudestaan Maddenin ääreen. Uusien korttien saaminen ja oman kokoelman täydentäminen on nimittäin erittäin palkitsevaa, vaikka kyse onkin vain virtuaalisesta keräilystä.
Vaikka Madden 2001 olikin Yhdysvalloissa pitkään kaikkein myydyin PS2-peli, sen pelattavuutta kohtaan esitettiin varsin paljon kritiikkiä. Peli käytti pelaajien liikemomenttiin perustuvaa fysiikkamallinnusta, jonka vuoksi virtuaalipelaajat reagoivat DualShockin liikkeisiin suhteellisen hitaasti. Lisäksi esimerkiksi taklausanimaation aloittanutta pelaajaa ei voinut kontrolloida ennen kuin animaation päätyttyä, minkä vuoksi tuntuma peliin oli usein hiukan hukassa.
Tällä kertaa EA Sportisin väki on ottanut pelaajilta saadun palautteen tosissaan ja näihin molempiin epäkohtiin on kiinnitetty huomiota. Liikemomentti-ajattelu on edelleen tallella eikä esimerkiksi äkillisten täyskäännösten tekeminen täydessä vauhdissa ole vieläkään mahdollista. Nyt pelaajat kuitenkin reagoivat ohjaimeen selvästi herkemmin kuin viime vuonna, joten pelaajien ja pelitapahtumien kontrolloimisesta on tullut paljon tarkempaa. Virtuaaliurheilijat eivät myöskään enää jumiudu tiettyyn animaatioon, vaan siirtyminen tilanteesta toiseen toimii sulavasti. Samalla pelimoottorin törmäyksen tarkistusta on parannettu huomattavasti. Tämän ansiosta etenkin taklaustilanteista on tullut erittäin realistisen näköisiä eivätkä pelaajat enää kaatuile toistensa sisään samaan tapaan kuin vielä vuosi sitten.
Graafisesti Madden 2002:sta ei ole viime vuodesta parannettu kovin merkittävästi. Huomattavin parannus on tapahtunut pelaajamalleissa, sillä pelaajien kasvot näyttävät lopultakin suhteellisen inhimillisiltä. Täysin realistisiksi kasvoja ei vieläkään voi mennä sanomaan, mutta ainakaan pelikentällä ei enää juoksentele joukko X-filesin varastoista karanneita avaruusolentoja. Muuten pelin graafista ilmettä on hiottu erilaisilla pienillä yksityiskohdilla, kuten kolmiulotteisilla cheerleadereilla ja palloilla, joiden lento ei enää ole kerta toisensa jälkeen täydellisen tasaista. Pelinrakentajan heittojen epäonnistuminen näkyy nyt siis myös pallon väpättämisenä. Kokonaisuutena Madden 2002 on edelleen erittäin komeaa katsottavaa, vaikka katsomossa ja kentän laidalla olevat kaksiulotteiset pahvikuva-ihmiset pistävätkin jälleen kerran pahasti silmään.
Madden 2002 valaa jälleen hieman lisää uskoa EA:n urheilupeleihin. Sen kehitykseen on paneuduttu huolellisesti ja pelaajien antamaa palautetta on selvästi kuunneltu. Uusia yksityiskohtia ja pelimuotoja on lisätty mukaan riittävästi, jotta uuden version hankkiminen on perusteltua myös edellisvuoden pelin omistajille. Vaikka Madden 2002:ssa on yhä omat pu
utteensa (kuten paha taipumus syödä valtavan suuri osa muistikortin kapasiteetista ja pelitilanteesta pahasti ulkona oleva selostus), se on kuitenkin täydellisin ja monipuolisin markkinoilla oleva amerikkalaiseen jalkapalloon keskittyvä peli ja käytännössä pakko-ostos kaikille lajista kiinnostuneille.