Indie-pelejä tipahtelee Steamiin sen verran runsaasti, että heikompaa hirvittää. Usein piskuisten pelitalojen tai jopa yhden hengen kehittäjätiimien ongelmana onkin saada julkaisunsa ympärille kylliksi pöhinää. Toivoa sopii, että GoNNERin kaltaiset mestariteokset eivät jää huomiotta jatkuvasti kiihtyvän indie-pelitulvan keskellä.
Kaksiulotteinen GoNNER-räiskintä heittää pelaajan pienen, vielä alkutaipaleella päättömän hahmon saappaisiin satunnaisesti generoitavien luolastojen äärelle. Vastaan marssitetaan vihulaista kuin meren mutaa, ja seikkailun vaikeustaso voi lyödä pelaajaa heti kättelyssä naamalle kuin märkä rätti. Tehdään se heti selväksi: GoNNER on julma ja vaikea, ajoittain suorastaan brutaali pelikokemus.
Alun yhden tai maksimissaan parin minuutin mittaiset sessiot saavat hiljalleen lisäkestoa pelaajan haaliessa matkan varrelta uusia kykyjä. Kenties se tärkein ominaisuus on hieman hämmentävään tyyliin pää, jota vaihtamalla liikkuminen ja elinvoima kokevat muutoksia. Nallemainen kupoli mahdollistaa jopa kolmoisloikan, muurahaispää taas leijuttaa hahmoa ilmassa vielä hypyn jälkeenkin. Kun hahmo ottaa kylliksi osumaa, on syytä kirmata suorinta tietä pudonneen pään luo, jotta seikkailu voi jälleen jatkua kunnialla. Kuolo korjaakin kupolittoman pelaajan sekunneissa. Kunhan homma alkaa loppupeleissä luistaa, on koko GoNNERin tarjoama savotta kuuleman mukaan mahdollista tahkota läpi alle puolen tunnin – tosin moinen lienee harvojen herkkua.
Jokainen löytänee oman suosikkinsa asevalikoimasta, joka sisältää lukuisia eri tavoin lyijyä sylkeviä ja takapotkua tarjoavia tuliluikkuja. Kertaalleen tienatut päät ja aseet voi valikoida aina pelikerran alussa, mikä helpottaa hurjan haastavaa savottaa juuri passelisti. Eri ominaisuuksia voi myös yhdistellä lukuisilla eri tavoilla ennen jokaista koettelemusta, mikä tuo pelikertoihin mukavasti vaihtelua. Ennen pomotaisteluja on lisäksi mahdollista sijoittaa kahinoista saatuja glyyfejä pieniin helpotuksiin, kuten panosten tai vaikkapa elinvoiman palauttamiseen. Liian helpoksi eteneminen ei silti käy missään vaiheessa.
GoNNERin kontrollit ovat täyttä timanttia, joten useimmiten lukuisat kuolemat eivät tunnu lainkaan epäreiluilta. Mikäli ohjattavuus ei toimisi näin mallikkaasti, veisi se nopeasti pohjan koko pelikokemukselta – sen verran hektistä meno useimmiten on. Helposti omaksuttavat kontrollit mahdollistavat niin kätevät tuplahypyt kuin seinäloikatkin. Huikeiden hyökkäyssarjojen perille vieminen tuntuu oikeasti hyvältä. Meno on miellyttävintä analogitateilla tahkotessa, mutta näppäimistökin hoitaa hommansa kunnialla.
Audiovisuaalisena elämyksenä GoNNER saa vähintään laudaturin paperit. Minimalistisuudestaan huolimatta uniikki visuaalinen ulkoasu sopii täydellisesti pienimuotoisen räiskinnän tarpeiksi. Tarkoin harkittu väriskaala erottelee ympäristöstä niin päähahmon, viholliset kuin panoksetkin, jolloin hengästyttävä toiminta pysyy kasassa kiitettävästi. Pelaajan ympärille hiljalleen kasautuvat kentät tuntuvat yllättävän kerta toisensa jälkeen. Taustalla pauhaava ja tilanteen mukaan elävä elektroninen ääniraita sopii hektiseen tunnelmaan hyvin.
Mikäli haastavat yksinpelattavat räiskinnät eivät aiheuta näppylöitä, on GoNNER juuri passeli vaihtoehto. Kehittäjä Art in Heart on luonut haastavan indie-kokemuksen, joka on samaan aikaan kiehtovan koukuttava ja palkitseva. Eikä se vajaan kymmenen euron hintalappukaan varmasti kenenkään budjettia kaada.
Saatavilla: PC
Ikäraja: ei PEGI-ikärajaa