Konamin ensimmäinen ISS-peli julkaistiin SNES:lle jo vuosia sitten. Mainio futispeli sai pian jatkoa ja sen jälkeen sarjan edustajia on nähty pelikauppojen hyllyillä lukuisissa eri muodoissa. Näistä viimeisin on Game Boy Advancelle julkaistu ISS, eli virallisemmin International Superstar Soccer, joka pyrkii tuomaan alkuperäisen SNES-pelin viehätyksen käsikonsolille. Lopputulos on valitettavasti pienoinen pettymys. Vaikka GBA:n ISS onkin sinänsä kohtuullisen laadukas futispeli, se antaa auttamattomasti sellaisen vaikutelman, että pelinkehittäjät eivät ole juurikaan jaksaneet innostua tästä projektista. Mukana ovat kaikki futispelien perus-elementit, mutta mitään ylimääräistä pakettiin ei ole viitsitty laittaa.
Se kaikkein tärkein on onneksi kunnossa, sillä itse ottelut on toteutettu hyvin. Pelaajien kontrolloiminen on helppoa, tarjolla on riittävästi erilaisia taktisia vaihtoehtoja eivätkä pelintekijät ole sortuneet helppoihin tai epäreiluihin ratkaisuihin, jotka piinaavat joitakin futispelejä. ISS:n pelaaminen onkin yksinkertaisesti hauskaa ja ottelun tapahtumiin on helppo eläytyä sen verran voimakkaasti, että julkisella paikalla GBA:n kanssa elämöivä pelaaja saattaa saada osakseen pitkiä katseita.
Käsikonsolin erittäin rajoitetun nappivalikoiman huomioon ottaen pelin kontrollit on saatu ihailtavan hyvin vastaamaan Konamin futispelien peruskontrolleja. Liipaisimien ja A- ja B-nappien luovalla yhdistelyllä mukaan on tavallisten syöttöjen ja laukausten lisäksi saatu oikeastaan kaikki tarpeellinen seinäsyöttöjä ja kierteitä myöten. Systeemi toimii hyvin yhtä ongelmaa lukuun ottamatta. Korkeat syötöt ovat nimittäin niin voimakkaita, että niitä voi käyttää oikeastaan vain puolustuspäässä pallon purkamiseen väljemmille vesille. Esimerkiksi keskiviivan tuntumasta lähetetyt korkeat pallot menevät pääsääntöisesti joko suoraan vastustajan maalivahdille tai päätyrajan yli.
Erilaisia taktisia vaihtoehtoja pelistä löytyy riittävästi myös hieman vaativampaan makuun ja omia valintojaan pääsee muokkaamaan niin ennen ottelua kuin sen aikanakin. Mukana on kaikki tarpeellinen, eli vaikuttaa voi niin joukkueen pelimuodostelmaan, miesvartiointiin, pelaajien hyökkäyshalukkuuteen kuin yleiseen pelityyliinkin. Taktiikkavalikkoon pääsee käsiksi ainoastaan ottelun luonnollisten taukojen kuten vapaapotkujen ja sivurajaheittojen aikana. Ennen ottelua pelaaja voi kuitenkin valita valmiiksi kaksi yleistä pelitaktiikkaa, joita voi vaihtaa ottelun tiimellyksessäkin nopeasti select-napin avulla. Ratkaisu on onnistunut, sillä se vähentää taktiikkavalikon käyttöä ja antaa pelaajalle mahdollisuuden muuttaa taktiikkaansa ottelutilanteen mukaan.
Ottelutapahtumia seurataan isometrisestä kuvakulmasta käsin. Kolmiulotteisuus-vaikutelma toimii erinomaisesti, mutta kuvakulma on liian lähellä kentän pintaa. Tämän vuoksi pelaaja näkee jatkuvasti hieman liian pienen alueen pelikentästä. Tekoälyn ohjaamat puolustajat ovat muutenkin melkoisen tehokkaita syötönkatkojia eikä tilannetta lainkaan helpota se, että useimmiten vastaanottajaksi aiotun pelaajan sijainnin voi vain arvioida valitun hyökkäyskuvion perusteella. Maalien tekeminenkin on ajoittain hieman liian vaikeaa, kun rangaistusalueen rajalla pallon kanssa oleva hyökkääjä ei näe vastustajan maalivahdin sijaintia.
Myös pelin tekoäly-puoleen olisi voitu kiinnittää hieman enemmän huomiota. Erilaiset taktiset vaihtoehdot toimivat suhteellisen hyvin, mutta ruudulla vilistävät pelaajat soveltavat valittua taktiikkaa erittäin rutiininomaisesti. Erityisesti tämä häiritsee hyökkäyspelissä, sillä vastustajan puolustuksella on paha tapa kerääntyä pallollisen pelaajan ympärille ja peittää erittäin tehokkaasti kaikki mahdolliset syöttö- ja laukaustilanteet. Maalitilanteita ei yleensä rakennetakaan hienojen hyökkäyskuvioiden avulla, vaan tekoäly-rutiineja hyödyntämällä. Ilmiö ei ole yhtä selvä kuin joissakin muissa futispeleissä, mutta pidemmän päälle sitä on mahdotonta olla huomaamatta.
ISS:n pelattavuudesta löytyy jonkin verran myös muuta pientä huomautettavaa. Esimerkiksi syöttösuunnan määrittelemisen suhteen peli olisi saanut olla hieman armollisempi. Nykyisellään pallot menevät nimittäin toisinaan turhan helposti pelikentän rajojen ulkopuolelle. Maalivahtien taitotaso on myös melkoinen. Parhaimmillaan mokomat pystyvät torjumaan neljä perättäistä laukausta eri suunnista ja onnistuvat lopuksi vielä vangitsemaan pelivälineen hyppysiinsä. Ainakaan otteluiden maalimäärät eivät yleensä nouse liian korkeiksi.
Joko laiskuus tai kiire on kuitenkin päässyt jossakin vaiheessa iskemään Konamin pelisuunnittelijoihin, sillä sisältöpuolella ISS:ssa olisi paljon parannettavaa. Pelin alkuvalikko on nimittäin hieman masentavaa katsottavaa. Valittavana on yksittäinen ottelu, mm-kisoja jäljittelevä cup-kilpailu sekä rangaistuslaukaus-kilpailu. Viime vuosien futispeleistä tuttuja sarjoja tai harjoitusmoodeja ei siis löydy, mistään vähän erikoisemmasta puhumattakaan. Kyllähän näilläkin pelimoodeilla pärjää, mutta yksi kunnon liigamuotoinen kilpailu olisi voinut piristää peliä kummasti. Cupin voittamisesta irtoaa sentään muutama bonus-joukkue, mutta mitään sen kummempaa extraa ainakaan allekirjoittanut ei onnistunut paketista kaivamaan. Myös uusinnat ja hidastukset loistavat poissaolollaan.
Pelin teknisessä toteutuksessa ei sen sijaan ole moitteen sijaa. Grafiikka on siistiä ja kentällä juoksentelevat pelaajat on animoitu taitavasti. GBA:n himmeä heijastusruutu aiheuttaa tosin jälleen kerran hieman ongelmia, sillä joissakin otteluissa eri joukkueiden pelaajia on melkoisen vaikea erottaa toisistaan.
Äänipuoli toimii pelissä yllättävänkin hyvin. GBA:n äänipiiristä on onnistuttu loihtimaan ilmoille sekä erittäin uskottavia ääniefektejä että erinomaisesti hoidettu selostus. Yleisön mylvintä seurailee mukavasti pelikentän tapahtumia ja selostajan lyhyet, mutta asialliset kommentit täydentävät tunnelmaa tehokkaasti. Onkin jossain määrin ironista, että Game Boy Advancelle julkaistun ISS-pelin selostustyöskentely toimii paljon paremmin kuin Konamin futispelien lippulaivan Pro Evolution Soccerin vastaava.
Vähäisistä pelimoodeistaan sekä tekoälyn ja pelattavuuden pikkuongelmistaan huolimatta GBA:n ISS on hyvä peli. Pienen totuttelun jälkeen ruudulla vilistävien virtuaaliurheilijoiden ohjaus tuntuu luontevalta ja riittävän monipuoliset taktiset vaihtoehdot varmistavat, että pelaajalla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa otteluiden etenemiseen. Pelikokemus on sen verran vangitseva, että peliin kehittyy nopeasti pienimuotoinen addiktio. Kokonaisuutena ISS onkin suositeltavaa matkaviihdettä kaikille futispelien ystäville.