Horisontin valaisee pommit ja toivonkipinät – arvostelussa Call of Duty: Modern Warfare

Call of Duty on edelleen aikamme suurimpia räiskintäeepoksia. Alun perin toiseen maailmansotaan luotu paukuttelu on käynyt matkallaan monta identiteettikriisiä aina modernista sodankäynnistä avaruusräiskintään. Sarjan alkuperäinen luoja Infinity Ward täräyttää luomansa Modern Warfaren täysin uusiksi. Lopputulos on vikoineen sekä oikkuineen lähes täydellinen.

Jos parin vuoden takainen Call of Duty: WWII sai pelikansan hykertelemään onnellisuudesta, niin nyt alkaa olla puntti täynnä sellaista ilon pisarointia, että heikompaa hirvittää. Yhtään liioittelematta allekirjoittanutkin myöntää kiljahtaneensa onnesta, kun Infinity Wardin pojat ja tytöt täräyttivät tuoreen Call of Duty: Modern Warfaren ensimmäisen kiusoittelun verkkoon. Haippijuna on nyt porskuttanut ja beta-testit on koluttu, joten otamme suunnaksemme tutkailla toimintaeepoksen tarjonta.

Tänä vuonna mukaan palaa viime vuoden Call of Duty: Black Ops 4:stä täysin poistettu yksinpelikampanja. Aikaisempien Modern Warfare -osien yksi ehdoton valttikortti oli nimenomaan mukaansatempaava Hollywood-tason yliampuva tarina sodasta ja sen konflikteista. Tuore Call of Duty: Modern Warfare täräyttää tiskiin samanlaista toimintaa, mutta tällä kertaa ei olla pelkästään yhden miehen täydellinen tappokone. Mukana on vaihtuvia maisemia, sotureita sekä yllättävän moraalisia valintoja oikean, väärän ja kyseenalaisen väliltä.

Kampanja ei perinteisesti pituudella häikäise, mutta sisältö on onneksi positiivisessa mielessä paksuhkoa. Sotatantereet ja sotilaat vaihtelevat miellyttävästi aina kuvitteellisen Urzikstanin aavikoilta Venäjän torille. Mahtuupa mukaan myös palanen Lontoon keskustaa ja lähiöitäkin. Kampanjan aikana käytäviä konflikteja on selkeästi rakennettu oikean elämän tapahtumista. Esimerkiksi Lontoossa käytävät tapahtumat viittaavat vahvasti vuonna 2017 tapahtuneisiin terroristi-iskuihin. Mukana on myös sotahistoriasta lainattua tarinankerrontaa, sillä kampanjan aikana vieraillaan esimerkiksi kuuluisalla Kuoleman Moottoritiellä, joskin tapahtumien kulkua on muutettu pelisarjalle ”sopivampaan” muottiin.

Call of Duty: Modern Warfare on epäkäytännöllistä nimeä lukuun ottamatta istutettu upeaan uuteen muottiin. Räiskyttelyn alla porskuttaa uusi moottori, jonka ansiosta Call of Duty näyttää paremmalta kuin koskaan. Hahmo-, ympäristö- ja erityisesti asemallinnus on käsittämättömän kaunista katsottavaa ja kuunneltavaa. Virtuaalisten kokovaippaluotien räiskiminen ei ole pitkään aikaan tuntunut yhtä tyydyttävältä. Jokainen liipaisimen nykäisy saa erityisesti asepornoon hurahtaneet hekumoimaan innostuksesta. Paukuttelu pyörii tuttuun tapaan ainakin Xbox One X:llä sulavasti 60 kuvan ruudunpäivityksellä ja X:n käyttäjät pääsevät myös nautiskelemaan silmiä hivelevästä 4K HDR -grafiikasta täysin siemauksin.

Kampanjan paluu on tervetullut ensisiemaisu, mutta jokainen Call of Dutyjä pelannut tietää, että parrasvaloissa paistattelee vuosittaisen räiskintärykelmän verkkokahinat. Mukana on tuttuun tyyliin perinteisiä vastakkainasetteluja Team Deathmatchin, Dominationin ja vaikkapa Search & Destroyn parissa. Modern Warfare rykäisee myös oman näkemyksensä isomman skaalan taistelutantereista, sillä Infinity Ward esittelee versionsa 32v32-moodista, joka on steroideissa sivelty isoveli Dominationista. Tutummin Battlefield-sarjassa esiintynyt suuremman kaliiberin taistelu sattuu pelottavan hyvin Call of Dutyn muottiin tankkeineen ja helikoptereineen. Mukana on myös kokonaisempi versio Gunfight-moodista, joka on hektinen kaksi-vastaan-kaksi asetelma simppeleissä minikartoissa. Tiltin toimitus maisteli ensimmäisiä aperitiiveja kesän Gamescomeilta pelimuodon tiimoilta, ja loppuun hiottu moodi on yllättävästi parhaita ottelutyyppejä tämän vuoden Call of Dutyltä.

Jos Treyarchin julkaisemien Call of Dutyjen bonarina on zombit, niin Infinity Wardin jälkiruokana toimii Spec Ops -yhteistyötila. Alun perin Modern Warfare 2:ssa debyyttinsä tehnyt pelimuoto sisälsi sarjan pienehköjä mutta vaihtelua tarjoavia tehtäviä. Tehtävät oli kategorisoitu tasaisesti nousevalla vaikeusasteella, joten jokaisesta läpäistystä operaatiosta koki mukavaa onnistumisen tunnetta. Tuoreen Call of Duty: Modern Warfaren Spec Ops on kuitenkin jätetty sinne haastepolitiikan ääripäähän, sillä pelaaja kuin pelaaja ottaa turpaan niin että tukka lähtee. Operaatiot ovat tällä kertaa pidempiä ja jokaista tehtävää pohjustetaan tarinankerronnalla. Spec Opsin tehtävät ovat hellästi kytköksissä pääpelin tarinaan, eli kampanjan koluaminen alta pois on suositeltavaa. Vihollisten aseiden tarkkuus on vähintäänkin mallia Simo Häyhä, joten neljän pelaajan ryhmissä sankarillinen sooloilu kannattaa unohtaa heti kättelyssä. Spec Opsin tarjontaa ei pääse edes pelaamaan vajaalla miehityksellä, joten yhteistyötilan haastavuus ei ole leikin asia. Taistoon sopii lähteä ylpeänä, mutta luvassa on nimittäin moraalin suurta rapistumista.

Valehtelisin, jos väittäisin Modern Warfaren olevan virheetön. Julkaisun alussa peliä vaivasi erityisesti moninpelin puolella aseiden kyseenalainen epätasapaino. Mukaan mahtui myös konsoleita jäädyttäneet tekniset bugit, verkko-ongelmat ja turhautumista aiheuttaneet spawn-sijainnit. Kompastusten kautta Infinity Ward on kuitenkin ottanut työkseen korjailla fanien turhautumista. Toivotaan, että kehittäjät pysyttelevät aktiivisena ja kuuntelevat kansan toiveita kehityssuunnan puolesta.

Call of Duty: Modern Warfare on alun kompuroinnistaan huolimatta todella rautainen annos räiskintää. Kampanjan monipuolisuus, verkkokahinointien hektisyys ja raivohalvausta harrastava Spec Ops on tiivis kolminaisuus, josta riittää tekemistä pidemmäksikin aikaa. Onhan IW:n puolesta kuitenkin lupailtu uusia karttoja, aseita ja pelimuotoja pitkälle tulevaisuuteen. Modern Warfare osoittautuu loppuvuoden parhaimpien räiskintäpelien joukkoon, joka antaa vahvoja mahdollisuuksia tutustua sarjaan niin yksinäisenä soturina kuin osana taktisempaa rykmenttiä.

– Samu Turkia

SIVUÄÄNI

Minulle vuoden loppupään vakio-ohjelmistoon on jo vuosien ajan kuulunut Activisionin mainekkaan Call of Duty -sarjan pelin tarinakampanjan kyytiin hyppääminen. Ruuhkavuosia elävälle perheenisälle alle kymmenen tunnin mittainen suuren budjetin vuoristorata-ajelu on mitä maittavin välipala isompien peliprojektien välissä. Viimevuotinen Black Ops IIII jätti kampanjan kokonaan väliin, joten allekirjoittaneelle kyseessä oli koko sarjan ensimmäinen täysin yhdentekevä julkaisu. Edeltäjänsä virheliike päätettiin kuitenkin korjata välittömästi. Nyt julkaistua Modern Warfarea onkin mainostettu pääosin nimenomaan kampanjaan keskittyen.

Koko sarjan ja erityisesti Infinity Ward -studion kehittämien osien vakionaama kapteeni John Price palaa toiminnan keskiöön ja samalla tarinallisesti pyritään nollaamaan koko aiemmin tutuksi tullut jatkumo. Puikkoihin hyppääminen luonnistuu sarjaa tuntemattomaltakin pelurilta tällä kertaa täysin vaivattomasti. Seikkailu kattaa useamman taistelukentän ympäri maailmaa. Toiminta on vähintäänkin korkkareiden sivuilta tuttua sankarointia niin hyvässä kuin pahassa. Mainion kokonaisuuden ehdottomiin kohokohtiin kuuluvat yölliset tehtävät, joissa edetään lähes Rainbow Six: Siegen hengessä huoneita vihollisista tyhjentäen. Heikoimmaksi anniksi jäänee pelin puolenvälin tietämillä oleva tehtävä, jolla yritetään nostaa kokonaisuutta pelkän räiskinnän yläpuolelle asettamalla pelaaja sotatantereella pyörivän lapsen ohjaksiin. Vaikka sodan kokeminen siviilin tai lapsen näkökulmasta toki mahdollistaisi lajityypissään hienonkin tarinankerronnallisen osion, tuntuu se kaiken muun ylitseampuvan toiminnan keskellä sopivan paikalleen kuin neliskanttinen palikka pyöreään reikään.

Vuosien tauon jälkeen päätin myös hypätä testimielessä moninpelin pariin, jossa huomasin yllätyksekseni viihtyväni. Männä vuosien jonnepataljonaat ja yleisesti myrkyllinen ilmapiiri tuntuvat ainakin toistaiseksi loistavan poissaolollaan. Uuden pelimoottorin myötä ohjaustuntuma sekä erityisesti asetuntuma on parempaa kuin sarjan yhdessäkään aiemmassa osassa. Kokemus tuntuu todella nautinnolliselta räjähdysten paukahdellessa ympäri taistelukenttää ja aseiden äänten runnoessa tärykalvoja aivan uskomattomalla intensiivisyydellä. Myös moninpelin sisäisiä järjestelmiä on muutettu, hiottu ja pyöritelty ympäriinsä, mutta edellisosien kohdalla moninpelin kokonaan sivuttaneena en tarkemmin kykene niiden painoa arvioimaan.

Kokonaisuuden voi helposti sijoittaa koko sarjan parhaiden osien joukkoon, jollei peräti ihan kärkisijalle asti. Räiskinnän ja asepornoilun ystävän ei kannata ohittaa teosta, vaikka edellisten osien painolasti ennalta hirvittäisikin.

– Ville Thurman

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro (sivuäänitestattu), Xbox One, Xbox One X (testattu)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)

”Nonniin pojat. Menkää te tuosta vasuriin, niin minä etsin huussin.”

Lisää luettavaa