Aiemmista Hitman-peleistä tuttu, kaljupäinen valeasujen ja salamurhien mestari, agentti 47 on taas mukana kuvioissa. Jälleen kerran tarkoitus on poistaa erilaisia ikäviä ihmisiä elävien kirjoista ja lyödä rahoiksi.
Pelin kolmessatoista tehtävässä nähtävät ympäristöt ovat todella kauniita ja ihailtavan hyvin suunniteltuja. Vaikka kentät eivät olekaan kooltaan massiivisia, niihin on selvästi panostettu, ja kohteen voi hoidella lukemattomilla eri tavoilla. Tehtävän ratkaisee siis mielellään toisenkin kerran. Toki aina voi vain ampua tiensä kohteen luokse, mutta useimmiten tarkkana pysyvä pelaaja voi ratkaista tehtävän ampumatta laukaustakaan. Peli palkitsee tietyn ammattimaisuuden: kesken tehtävää tehdyn mokan voi usein vielä korjata, jos pelaaja vain toimii nopeasti ja kylmäpäisesti.
Oikein pelattuna Blood Money ei niinkään ole toimintapeli kuin palkkatappoteemalla varustettu pulmanratkontapeli: miten kohteen saa hoideltua niin, että kuolema näyttää pelkältä onnettomuudelta? Miten saada tietty valeasu ja hankkiutua eroon sen entisen omistajan ruumiista? Ympäristön hyödyntäminen onkin pelin parasta antia.
Tehtävän jälkeen pelaajan toiminta arvioidaan. Jos agentti 47 jättää jälkeensä todistajia, tarpeettomia raatoja tai vaikka kuvansa turvakameraan, pahamaineisuus kasvaa. Mitä pahamaineisempi 47 on, sitä helpommin hänet tunnistetaan. Onneksi tuloja voi käyttää sotkujen siivoamiseen, mutta tällöin käytettäväksi jää tietysti vähemmän pätäkkää asearsenaalin paranteluun.
Hitman: Blood Money on tyylikäs peli, joka vaatii pelaajalta ympäristön tarkkailua, kylmäpäisyyttä ja älliä.