Hiiviskelyä, ramboilua ja kaikkea siltä väliltä – arvostelussa Ghost Recon: Wildlands

Ubisoftin Ghost Recon -sarja on tarponut pitkän ja kunnioitettavan matkan. Vuonna 2001 alkunsa saanut taktinen toimintaeepos aloitti taipaleensa suoraviivaisella putkiräiskinnällä. Nyt ”haamujengi” palaa nykykonsoleille uudella ilmeellä, massiivisella avoimella maailmalla ja erityisesti yhteistyötä suosivalla pelaamisella.

12.03.2017

Bolivian tasavalta kärvistelee vuonna 2019 epävakaan korruption ikeessä. Aikaisemmin vallan harmiton Santa Blancaksi ristitty huumekartelli on kasvanut ja saavuttanut järisyttäviä voimia. Virkavalta, Bolivian hallitus ja maan media on lahjottu kääntämään selkänsä tavalliselle kansalle. Santa Blancan valtava voima on levinnyt myös Bolivian ulkopuolelle, mikä pakottaa Yhdysvaltojen hallitusta puuttumaan peliin. Jenkkien armeija lähettääkin parhaan Ghost-eliittijoukkonsa kohti Bolivian maaperää.

Hahmonluonti on suppeudestaan huolimatta miellyttävää. Sankarille valitaan mieleiset kasvot, hiukset ja tietysti tärkeimpänä asiana parta. Vaikka hahmon ulkonäön säätövaihtoehdot ovat rajatut, tarjoaa vaatetus ynnä muu varustus mukavasti vaihtoehtoja. Pelaaja voi luoda oman hampaisiin asti pukeutuneen panssarisotilaan tai vaihtoehtoisesti enemmän urbaaniin lähiöön sekoittuvan palkkasotilaan sopivan monipuolisesti.

Enemmän tai vähemmän tärkeän alkuintroilun ja prologitehtävän jälkeen selviää juonen kulku. Erikoisjoukon tarkoitus on eliminoida Santa Blanca maailmankartalta. Bolivian eeppisen valtava pelialue on jaettu erinäisiin pikkupomojen johtaamiin alueisiin. ”Locojen” niittäminen aloitetaan pienimmistä tekijöistä, kunnes lopussa on otettava itse ”El Jefe” pois elävien kirjoista. Johtajien ynnä muiden avainhenkilöiden jahtaamisen saa tehdä haluamassaan järjestyksessä aina pääpiruun asti.

Varsinaisten kohteiden tappamiseen vaaditaan luonnollisesti taustatietoa aina pahiksen olinpaikasta hänen osaansa huumekartellin rappusissa. Näitä tietoja saadaan suorittamalla suhteellisen monipuolisia tehtäviä. Taktinen räiskintä tarjoaa muun muassa salakuuntelu- ja datavarkaustehtäviä. Sekaan on lyöty myös erilaisia salamurha-, kuulustelu- ja muita sabotointitehtäviä. Ghost-yksikköä ei tavallisten erikoisjoukkojen säännöt koske, joten toimintatavat ovat inhimillisyydeltään vaihtelevia.

Toimintatavoista pääsemmekin aasinsiltana käsittelemään pelaajan näkökulmaa. Tehtävät ovat lähes poikkeuksetta suoritettavissa täysin oman mielen mukaan. Tietysti joukossa on niitä muutamia pakollisia hiiviskelyitä, mutta loppupeleissä pelaaja saa itse päättää haluaako olla seuraava Solid Snake vai Rambo. Asearsenaalia ja muuta teknistä hilavitkutinta on tarjolla jokaiselle suoritustyylille.

Päätehtävien lisäksi päästään suorittamaan myös erilaista tarvikkeiden keruuta sivutehtävien muodossa. Pelaajan taitojen kehittämiseen tarvitaan perinteisten kykypisteiden lisäksi myös eri kategorioiden tarpeita. Romppeita ja tarvikkeita löytyy maastosta pienissä määrissä silloin tällöin lootin tavoin, mutta isoimmat läjät kertyvät sivutehtäviä ratkomalla.

Ghost Recon: Wildlands on asefanaatikon märkä uni. Pyssyjä on lykätty mukaan useita kymmeniä ja niitä on edustettuna useista maista. Tarjolla on rynkkyä, konepistoolia, raskaampia konekivääreitä, haulikkoa, tarkkuuskivääriä ja vaikka mitä. Massiivisen arsenaalin lisäksi jokainen lyijyletku on kustomoitavissa aina tukista liekinsammuttimeen ja kaikkeen siitä välistä. Aseistuksen ohessa haamupartiolla on käytössä perinteisiä räjähteitä kranaateista muoviräjähteisiin ja muuta heitettävää taktista sälää. Sen lisäksi sotilailla on näppärä kauko-ohjattava gyrokopteri, joilla vihollisten havaitseminen onnistuu helposti ilmasta käsin. Pientä dronea pääsee pelin edetessä varustamaan myös erilaisilla erikoiskyvyillä. Kopterista saa helposti metelöivän hämäyslaitteen tai vaihtoehtoisesti liikutettavan räjähteen. Aseistus ja muu kalustus tekee kauniissa Boliviassa temmeltämisestä hauskan kokemuksen.

Vaikka kauneus on yleensä katsojan silmissä, on Ubisoft luonut todella komean pelialueen tutkittavaksi. Pientä ja harmitonta ruudunrepeämistä lukuun ottamatta monipuoliset maisemat tarjoavat mukavaa vaihtelua seikkailulle. Pohjoisessa päästään nauttimaan hyvin perinteisestä kuusimetsästä sekä kylmästä tundrasta. Etelään suunnattaessa maisema muuttuu trooppisesta viidakosta aina erämaiden suolatasangoksi asti. Tutkimusmatkailua voi harrastaa vapaasti erilaisten kulkuneuvojen avustuksella. Maantiet sekä vuoristot taittuvat mukavasti erilaisin autoin ja moottoripyörin maisemia ihastellen. Reissua voi taittaa myös meri- ja ilmateitse. Alussa ajamis- ja lentomekaniikka vaikuttaa suorastaan epätoivoisen rikkinäiseltä, mutta kyseessä on tottumiskysymys. Onneksi kaahailusta oppii nauttimaan jo parin tunnin ajelulla.

Kauniin luonnon lisäksi matkalta löytää myös erilaisia rakennuksia ja muita kylän sekä kaupunkien tapaisia ratkaisuja. Seikkailun alkupuolella suurin osa ajasta vietetään trooppisessa viidakossa ja slummien tietämillä. Pelin edetessä ja erityisesti arvokkaampien kartellin jäsenten esittäytyessä siirrytään enemmän kartanoiden, kaupunkien ja kasinoiden täyttämille hienostoalueille.

Haastetta Wildlands tarjoaa mukavissa määrin. Tuulettimen sotkeutumisen aiheuttamassa täydessä tulitaistelussa kannattaa suosiolla pysytellä piilossa. Suojaan meneminen on tosin tehty tarpeettoman hankalaksi, jos verrataan vaikkapa saman julkaisijan The Division -räiskintään. Siinä missä The Divisionissa suojautuminen oli asetettu A-painikkeen alle, tulee Wildlandsissa kävellä haluttua suojapaikkaa vasten. Hankalan tästä tekee se, että toisinaan hahmo jää vain juoksemaan seinämää vasten suojautumisen sijasta. Tämä aiheuttaa turhia kuolemia ja sen myötä turhautumista.

Korkeammat vaikeusasteet iskevät luuta kurkkuun ilman suojautumisongelmiakin. Arvostelusessioiden aikana pysyteltiin oman tiimin kanssa suosiolla keskitasolla, mutta toisinaan sekin tuntui koituvan haasteelliseksi. Vaikeusaste vaikuttaa lähinnä vihollisten osumatarkkuuteen, joten pelaaminen on helpoimmallakin perinteistä ”laakista vainaa” -meininkiä. Ghost Recon on aina tukeutunut tulitaisteluissa realismiin, joten aikaisemmin mainitun The Division -räiskinnän luotisienivihollisista traumoja saaneet voivat huokaista helpotuksesta, jos pelin hankkiminen epäilyttää.

Kuvankaunista Boliviaa on mahdollista tutkiskella yksin, jolloin pelaaja saa seurakseen kolme tekoälyn ohjaamaa taistelutoveria. Joukkoa voi ohjata kätevästi oikean olkanäppäimen avulla helposti aina suojauksesta vapaaseen tuleen. Ubisoft on kuitenkin päivänselvästi suunnitellut Wildlandsin pelattavaksi kolmen ihan oikean pelikaverin kanssa. Pelin viihdearvo riippuukin poikkeuksetta kaverien määrästä.

Viihdearvoa räiskinnästä saa tiimikavereiden kanssa sujuvan kommunikoinnin ja strategisen suunnitellun avulla. Tehtävien ulkopuolella on mukavaa riehua avoimessa pelimaailmassa erilaisin tavoin. Seikkailun aikana törmättiin myös muutamaan surkuhupaisaan bugiin. Ajoneuvojen liikehdintä ja fysiikka tuntuu rikkovan yleisiä fysiikan lakeja roimasti. Muun muassa moottoripyörän kyydistä lentäminen ilmojen halki useita satoja metrejä ja perheautolla lähes pystysuoraa kalliota ylös ajaminen aiheuttivat varsin hysteerisiä naurukohtauksia.

Ghost Recon: Wildlands kärsii osittain identiteettikriisistä. Peli ei osaa päättää onko se vakava taktinen räiskintä vai Grand Theft Auto: Onlinen kaltainen sekasortoinen hurvittelu. Seikkailun voi ottaa loppupeleissä vakavastikin, mutta juuri nämä aikaisemmin mainitut fysiikkabugit tuovat sitä rempseää huumoria joukkoon, jota ei varsinaisesti halua edes vältellä. Wildlandsista saa parhaimmillaan iloa, kun rekrytoit ihan oikeita pelitovereita verkon yli. Yksinäisten susien kannattaa suosiolla jättää Bolivian matka väliin, sillä tekoälytoverit eivät tarjoa yhtä hauskaa seikkailua kun oikeat tiimikaverit.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One (testattu)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)

Lisää luettavaa