Tomb Raiderin lypsäminen viimeiseen tippaan alkaa vaikuttaa melkeinpä pelibrändin säntilliseltä kohtelulta kun ajattelee millaisella kyydillä Eidos on kammennut ulos Haluatko Miljonääriksi- tietokilvan kotiversioita. Väärennettyjä euroja suositummat pleikkarijulkaisut juoksevat vajaan vuoden kuluttua ensipainoksesta jo neljännessä järjestysnumerossa, ja PC-kansalle valinnanvaraa löytyy toisen mokoman verran. Uusimpana aluevaltauksena leikkirahasta kisataan PS2-visailussa ja kesymmässä vekaraversiossa.
Ja nyt myös Suomi-painoksessa, jossa mukana on Lasse Lehtisen juontoääni ja tuhat kysymystä tutulla kielellä (huom! pelikuvat ovat englanninkielisestä versiosta). Show’n perusrakenne lienee kaikille tuttu. Viidentoista kysymyksen palkintopyramidissa on kaksi väliaskelmaa päävoiton ja säälivän kädenpuristuksen välillä. Aluksi kilpa tuudittaa valheelliseen itsevarmuuteen helpoilla kysymyksillä ja siirtyy salakavalasti vaikeampiin, jolloin telkkarista tutut oljenkorret käyvät ajankohtaisiksi. Hädässä turvaa etsitään katsomon tietoniekoista, kaksi väärää vastausta karsivasta fifty-fiftystä tai kilauttamalla kaverille. Hilpeät puhelinkeskustelut on näytelty vaihtelevalla menestyksellä. Lehtisen itsensä kiusaantuneet tuhahdukset ja jähmeä ulosanti kielivät että lupsakka visailuisäntä selaa papereista käännettyjä vuorosanoja ilman improvisointivaraa. Ruudulta välittyy vaivautunut ja pakottu ilmapiiri.
Kun varpaiden kastelusta pulahdetaan altaan syvään päähän, toisin sanoen viisi- ja lopulta kuusinumeroisiin summiin sekä maagiseen miljoonaan, dramaattiset kamerapyyhkäisyt, Lehtisen jankkaaminen ja vastausten varmistelu koettelevat kasvavissa määrin kipukynnystä. Sana piinapenkki saa itsensä mukaisen merkityksen. Yleistä vaikeustasoa on hankala arvioida, mutta jättipottien kahmiminen tuskin muodostuu ongelmaksi sen jälkeen kun tutut kysymykset palaavat kiertoon. Mitä useampia pelitunteja miljonäärin parissa kertyy, sitä suuremmissa määrin visailu alkaa käydä muistipelistä.
Ohjelmaformaatti on apinoitu peliksi taustalla mouruavaa jännitysmusiikkia myöten niin tyylipuhtaasti kuin suinkin mahdollista, mutta on hankala keksiä järkiperäistä syitä poistua neljän seinän sisältä peliostoksille, kun verkossakin saa pelata lähes vastaavia, maksuttomia nettiversioita. Kysymysten runsaus ja suomenkielisyys ovat selvää plussaa Miljonäärin puolelle, samoin pelin moninpelimuodot. Niistä kiinnostavin on aitoa kilpailuhenkeä lietsova vuoropohjainen pudotuspeli, jossa kisataan suurimmasta voitosta. Myöskin täyden ohjelma-illan jäljittely viisain ja vikkelin -karsintoineen onnistuu enintään neljän pelaajan kesken, kunhan talosta löytyy Multitap-liitin.
Jos tai kun miljoonan leikkirahat lopulta sattuu voittamaan, tuloksia ei voi tallentaa muistikortille hehkutusmielessä, mikä on varsinainen kardinaaliloukkaus euronkuvien sokaiseman arvostelijan pätemisentarpeelle. Vihoviimeisenä möhläyksenä Miljonääri on jo ilmestyessään vanhentunut. Bittivoittojen maksuyksikkönä toimii edesmennyt markka, mutta jos leikkirahan menekki tässä televisiovisailujen pyhässä maassa yhtä vauhdikasta kuin muualla, pääsemme vastaisuudessa kisaamaan varmasti myös yhteisvaluutasta. Toisintona TV-visailusta Miljonääri on tyylipuhdas esitys, mutta ei senttiäkään enempää.
