Siinä missä Destinyn tarina sai kunnolla lihaa luittensa ympärille vasta Taken King -päivityksen myötä, lyö jatko-osa draamavaihteen silmään heti ensimmäisestä kohtauksesta lähtien. Ihmiskunnan viimeinen kaupunki joutuu cabal–muukalaisten hyökkäyksen kohteeksi kun häikäilemätön Ghaul yhdessä Red Legion –joukkojensa kera kaappaa ihmiskuntaa avustavan Traveler-jumalolennon voimat omaan käyttöönsä. Raskaasti aseistetut Cabal-soturit pyyhkivät kaupungin puolustuksen tieltään ankarasta vastarinnasta huolimatta tuhoten sen kerralla maan tasalle. Samalla viimeiset kaupunkia puolustavat guardianit menettävät Travelerin valosta saamansa voimat. Koko juonikuvio on luonnollisesti vain kätevä tapa perustella pelaajahahmojen edellisessä osassa vaivalla hankkimien kykyjen ja varusteiden nollaantuminen. Siinä se onnistuu kohtalaisesti ilman tunnetta, että koko homma on liian päälle liimattua. Lisäksi itseäni ainakin lämmittää se, että cabal-muukalaiset pääsevät vihdoinkin kunnolla pahiksen rooliin. Kampanjan aloitus nosti ainakin hypeä tarinan osalta huomattavasti.
Kilpailullinen moninpeli crucible oli beetassa puolestaan esillä kahden pelimuodon ja kartan voimalla. Toinen näistä oli perinteinen lipunvaltaus, joka nyt sinänsä oli samaa tuttua kauraa edellisen osan veteraaneille. Uudessa Countdown-pelitilassa puolestaan tiimit taistelevat kahdesta taistelukentällä olevasta pommista, joita yritetään vuorotellen joko laukaista tai suojella. Jokaisella pelaajalla on vain yksi elämä, mutta kerran kaatuneet pääsevät takaisin taistoon tiimikaverin elvyttämänä. Pelimuoto on eräänlainen Destinyn versio Counter-Strikesta. Kun jatko-osa ilmestyy myös PC:lle, on vaikea välttyä ajatukselta, että pelimuoto on lisätty mukaan erityisesti tietokonepelaajia kosiskelemaan. Isoin muutos aiempaan moninpelissä on tiimin koon pienentäminen kuudesta pelaajasta neljään. Muutos saattaa toki karkottaa isojen taistelukenttien ystävät, mutta toisaalta neljän hengen tiimeissä toiminnasta tulee paljon aiempaa taktisempaa. Neljän hengen tiimiin ei pienemmänkään kaveriporukan tarvitse montaa täytemiestä hakea satunnaispeliseuran joukosta, vaan toimiva ryhmä saadaan kasaan aiempaa kätevämmin jo muutaman asiansa osaavan pelikaverin avulla.
Myös hahmojen ja varusteiden kehittäminen on uudistunut hieman aiemmasta. Hahmoluokat ovat edelleen toki vanhat tutut titan, hunter ja warlock, mutta jokaisen näistä alla on vielä kaksi alaluokkaa omine kykyineen. Taidot on jaettu siten, että esimerkiksi kaikki titaanit pystyvät nyt käyttämään suojakilpiä, mutta vain sentinelit saavat käyttöönsä myös hyökkäysaseena käytettävän Kapteeni Amerikka -tyylisen kilven siinä missä strikerit edelleen paukuttavat maata tuhoisin seurauksin. Samanlainen kykyjen uudelleenjako on suoritettu myös metsästäjien ja velhojen kesken, joilla on molemmilla niin ikään kaksi valittavissa olevaa alaluokkaa. Beeta ei vielä antanut kovin vahvoja viitteitä siitä, miten muutokset vaikuttavat esimerkiksi hahmoluokkien väliseen tasapainoon PvP-matseissa, mutta ensivaikutelma on se, että mikään niistä ei ainakaan vaikuta muutosten jälkeen täydelliseltä turhakkeelta.
Beetan perusteella Destiny 2 vaikuttaa hyvin tutulta ja turvalliselta ratkaisulta tarjoten varsin vähän todellisia uudistuksia Rise of Iron –lisäosaan asti mukana olleille aiemman pelin veteraaneille. Suurimmat muutokset lienevät luvassa klaani-toimintaan ja peliseuran hakuun, mikä onkin näin vahvasti yhteisöönsä tukevan teoksen osalta ensisijaisen tärkeää. Ulkoasun puolesta kehitystä aiempaan ei ole tapahtunut, mutta hahmojen ja varusteiden kehityksen muutokset piristänevät pelikokemusta ainakin jonkun aikaa. Luottoa myös on, että räjähtävästi alkava pääjuoni kantaa tällä kertaa maalin asti ja pitää mielenkiinnon yllä aina sinne ensimmäisen raidin loppuun.
Tulossa 6.9.2017: PlayStation 4, Xbox One / 24.10.2017: PC