Die Hard: Vendetta

24.12.2002

John McClane on palannut. Bruce Willisin esittämä macho-kyttä seikkailee tällä kertaa GameCubelle julkaistussa Die Hard: Vendetta -pelissä, joka sijoittuu aikaan useita vuosia elokuvien jälkeen. Johnin elokuvasta tuttu olemus on alkanut karista ja hiuksetkin harmaantuvat kovaa vauhtia. Tästä ei kuitenkaan välitetä, joten hautausurakoitsija saa paljon töitä Johnin niputtaessa hänen tielleen asettuvia vihollisia.

Vaikka peli ei suoranaisesti pohjaudu mihinkään Die Hard -elokuvaan, siinä on mukana monia leffoista tuttuja hahmoja, kuten rasittava uutisankkuri Dick Thornberg ja Nakatomi Plazan tapahtumia todistanut poliisi Al Powell. Pelin tekijät ovat ottaneet vapauden myös kehittää elokuvissa vilahdelleita hahmoja. Esimerkiksi Johnin tytär Lucy on juuri valmistunut poliisikoulusta ja hänen aikomuksenaan on nousta isänsä kaltaiseksi super-poliisiksi. Mukana on myös ensimmäisessä Die Hardissa Nakatomi Plazan katolta hypänneen Hans Gruberin poika Piet, eikä liene mikään suuri yllätys, että Johnin perheasiat sekä Pietin viha isänsä ”murhaajaa” kohtaan nousee esiin pelin edetessä.

Die Hard: Vendetta on ensimmäisestä persoonasta kuvattu räiskintäpeli, jossa edetään huoneesta toiseen tappaen eteen tulevat viholliset. Kenttien varsilla seisoskelevia siviilejä pitää kuitenkin varoa, sillä yhdenkin sivullisen kuolema johtaa tehtävän epäonnistumiseen.

Pelin asearsenaali on vaikuttava. Erilaisten pistoolien ja konetuliaseiden lisäksi pelaaja saa käyttöönsä mm. liekinheittimen, jalkajousen sekä muutamia erilaisia pommeja. Varustepuoli on kuitenkin suppeampi. Erittäin hyödyllisten ensiapupakkausten lisäksi varustevalikoimasta löytyy vain pari erilaista panssaria ja hämäränäkölasit. Räiskinnän vastapainona pelaajalle tarjotaan mahdollisuutta yrittää välttää tulitaisteluja pysymällä piilossa vihollisen katseilta. Hiipiminen on kuitenkin toteutettu niin kehnosti, että väkivaltaisempi lähestymistapa on huomattavasti houkuttelevampi. Paikoin pelaaja on pakotettu hiipimään ja ottamaan vastustaja panttivangikseen, sillä pelissä tulee eteen tilanteita, joissa tehtävä menee takuuvarmasti pieleen ellei eteen tulevaa ongelmaa ratkaise juuri pelin kehittäjien haluamalla tavalla.

Elokuvien fiilistä yritetään pitää yllä B-luokan one-linereillä, joita John laukoo tasaisin väliajoin. Pelissä on useita viittauksia Die Hard -elokuvien tapahtumiin ja yllättäen myös muihin elokuviin, kuten Final Fantasyyn. Eräät julisteet muistuttavat erittäin paljon kyseisen leffan DVD:n kansikuvaa. Pelillisesti näillä viittauksilla ei luonnollisestikaan ole mitään merkitystä, mutta niitä on kuitenkin mukava bongailla siinä räiskinnän lomassa.

Kenttäsuunnittelu on aiemmista Die Hardeista poiketen hyvää, vaikka lievää putkimaisuutta kentissä esiintyykin. Pelin aikana pelaaja pääsee tutustumaan niin kiinalaiseen elokuvateatteriin kuin Los Angelesin metrotunneleihin. Tapahtumapaikkojen ulkoasuun on kiinnitetty sen verran huomiota, että ne eivät ole täysin kliinisiä, vaan nurkista löytyy ylimääräistä roinaa sen sellaista.

Die Hard: Vendettan kontrolleissa olisi paljon parantamisen varaa. Liikkuminen onnistuu kyllä, mutta ahtaissa tiloissa John ei syystä tai toisesta tahdo aina hypätä. Tätäkin suurempi ongelma on kuitenkin tähtääminen. Asetuksista voi valita käyttöönsä automaattitähtäimen, joka kuitenkin helpottaa peliä aivan liikaa. Ilman automaattitähtäintä pelaaminen on täyttä tuskaa, sillä tähtäysjärjestelmä on erittäin huonosti toteutettu. Automaattitähtäys helpottaa peliä liikaa, mutta ilman automaattitähtäystä peliä on hankala pelata ollenkaan.

Pelin vahvimpia osa-alueita on äänien toteutus. John McClanea esittävä ääninäyttelijä onnistuu Bruce Willis -imitaatiossaan erinomaisesti ja Reginald VelJohnson uusii Al Powellin roolinsa. Muutkin ääninäyttelijät ovat palkkansa ansainneet ja pelissä on paljon laadukasta dialogia. Myös aseiden äänistä on annettava plussaa.

Die Hard: Vendetta jatkaa Die Hard -pelien tusinatuotossarjaa. Tämä yksinkertainen räiskintäpeli kaipaisi parempia kontrolleja ja turhien hiiviskelyosuuksien poistamista. Paketista ei löydy edes moninpeliä, joka varmasti olisi lisännyt pelin nykyisellään lyhyttä elinikää edes vähän. Tällaisenaan peliä voi suositella vain kaikkein suurimmille Die Hard -faneille, ja heillekin pienellä varauksella.

Lisää luettavaa