Deadly Premonition

12.01.2011

Deadly Premonition on ruma peli, jonka visuaalinen toteutus tuo mieleen PS2:n. Pelattavuus on välillä kamalalla tolalla, ja taistelussa vihulaisiakin enemmän riesaa aiheuttavat huonot kontrollit. Tästä huolimatta peli on yksi mielenkiintoisimmista, joita viime vuonna julkaistiin.

Perusajatuksensa puolesta Deadly Premonition tuo mieleen Alan Waken. Tälläkin kertaa ideana on riffailla Twin Peaksia, mutta nyt toteutus on paljon innoittajalleen uskollisempaa. Deadly Premonition tavoittaa erinomaisesti David Lynchin elokuville tyypillisen yhdistelmän sentimentaalisuutta ja vinksahtanutta kauhua.

Pelin päähenkilö, FBI-agentti Francis York Morgan saapuu pieneen Greenvalen kylään ratkaistakseen nuoren tytön murhan. Heti alussa käy ilmi, että York on itsekin vähän sekaisin. Hänellä on mielikuvitusystävä nimeltä Zach. Onneksi Greenvalen asukkaat eivät turhaan ihmettele, jos joku vähän puhelee itsekseen.

York hakee inspiraatiota tutkimuksiinsa kahvikupissaan näkyvistä kiehkuroista ja luottaa vahvasti ”psyykkiseen profilointiin”, joka ilmeisesti tarkoittaa sitä että päätökset tehdään fiilispohjalta.

Greenvalen kylä on toteutettu open world -tyyliin, ja siellä voi ajeleskellä minne haluaa. Runsaan pääjuonen ohella mukana on melkoinen valikoima sivutehtäviä, joita tekemällä saa lisää osviittaa siitä, mitä Greenvalessa oikein tapahtuu. Yksi pelin kummallisuuksista on se, että hyvinkin sattumanvaraisista sivutehtävistä saattaa saada palkkioksi todella hyödyllisiä esineitä, sellaisia joiden saaminen muuttaa koko pelin luonteen.

Kylillä ajellessaan York on ykkönen, mutta aina välillä peli livahtaa haamumaailmaan, jossa takaperin kävelevät, oudosti mumisevat raadot käyvät päälle. Nämä osuudet ovat pelattavuudeltaan pelin heikoimpia, mutta kauhupelaamisen kannalta ne ovat onnistuneita. Ruumisviholliset ovat pelottavia.

Parasta Deadly Premonitionissa on sen rikas ja mielenkiintoinen henkilögalleria. Sivutehtäviä tekee mielellään, koska pelissa tapaamistaan ihmisistä oppii mielellään lisää. Tarinan edetessä peli yllättää moneen otteeseen, oli kyseessä sitten Alan Wakelle epäilemättä vähän turhan reipashenkinen BDSM-kellari, eriskumallinen Yorkin vanhempiin liittyvä sivujuoni tai apulaissheriffin yllättävä yksityiselämä.

Puutteistaan huolimatta Deadly Premonitionissa on todellisen kulttipelin ainekset. Se on outo, persoonallinen, ja sitä pelatessa tuntuu, ettei tätä ole vedetty pelijulkaisijan tasapäistävän mankelin läpi. Huonoimmillaan peli on alussa, ja parhaimmillaan lopussa. Kun peliin on päässyt sisään, ei ruma ulkoasu enää jaksa vaivata, sillä Greenvale on herännyt henkiin pelaajan mielikuvituksessa.

ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON

PÄÄSTÖTODISTUS
Alan Waken vinksahtanut kaksoisveli.

Lisää luettavaa