Codename Outbreak

08.02.2002

Ukrainalainen pelistudio GSC- Game World on lyhyen uransa aikana ehtinyt tarttua jo useampaankin mielenkiintoiseen peliprojektiin. Ryhmän strategiapeli Cossacks: European Wars herätti alkuvuodesta varsin paljon huomiota ja keräsi kiitosta myös peliarvostelijoilta. Cossacksin lisäksi GSC:n ohjelmoijat ovat painineet pelitalon oman 3d-moottorin ja sen ympärille rakennetun toimintapelin parissa. Kiinnostuneen julkaisijan etsimiseen kului ukrainalaisilta hieman aikaa, mutta lopulta Virgin Interactive lupautui tuomaan Codename: Outbreakiksi ristityn pelin markkinoille. Päätös saattoi olla onni Virginille, sillä toistaiseksi varsin vähälle huomiolle jäänyt Outbreak voi hyvinkin olla yksi loppuvuoden yllätysmenestyjistä.

Codename: Outbreak on nykytrendin mukainen 3d-räiskintä, jossa tarkkuudella, kärsivällisyydellä ja pienellä aivojen rassaamisella pääsee paljon pidemmälle kuin silmittömällä macho-ryntäilyllä. Peli ei ole aivan yhtä armoton kuin eräät edeltäjänsä, mutta turha hätäily on tässäkin tapauksessa varma tie pelitallennusten ihmeelliseen maailmaan.

Mihinkään aikaisempaan peliin Codename: Outbreakia on kuitenkin vaikea verrata suoraan. Peli jakautuu kolmeentoista erittäin laajaan tehtävään, joista annetaan etukäteen varsin ylimalkaiset kuvaukset. Jokaista tehtävää suorittamaan pelaajan on valittava kaksi sotilasta pienestä erikoisjoukko-osastostaan ja varustettava nämä tilanteen vaatimalla tavalla. Tehtävän alkaessa pelaaja ohjaa toista sotilaista, mutta käytännössä hallitsemaansa hahmoa saa vaihtaa aina tilanteesta riippumatta eikä pelaajaa ole sidottu tiukasti mihinkään tiettyyn rooliin. Taisteluparin liikkeistä huolehtii pelin tekoäly, mutta kumppanilleen voi aina tarvittaessa antaa yksinkertaisia ohjeita. Mihinkään Swat 3:n kaltaiseen tarkkuuteen tekoälyn ohjeistuksessa ei ylletä, mutta yleensä tietokoneen ohjaamat sotilaat toimivat kiitettävän tehokkaasti ja fiksusti.

Hieman roolipelimäisiäkin elementtejä Codename: Outbreakiin on saatu ujutettua. Jokaiselle erikoisjoukon jäsenelle on nimittäin määritelty voimakkuus, kestävyys, tarkkuus, nopeus ja reaktioaika. Nämä kehittyvät hieman aina kun kyseistä sotilasta käytetään jonkin tehtävän suorittamiseen. Erilaiset kyvyt tuovat hahmoihin hieman persoonallisuutta ja eri sotilaiden taitoihin on syytä kiinnittää huomiota tehtävään sopivaa parivaljakkoa valitessa.

Koska Outbreakissa on taktisuudesta huolimatta kyse räiskintäpelistä, on mukava huomata, että Outbreakissa erikoisjoukkojen varustevalikoima on suhteellisen laaja. Sotilaat on aseistettu erikoismallisilla tuliaseilla, joista löytyy sisäänrakennettuina niin konekivääri, haulikko ja tarkkuuskivääri kuin raketinlaukaisinkin. Lisäksi miehet on mahdollista varustaa esimerkiksi tyrmäyskranaateilla, hämäränäkö-laseilla ja erilaisilla maastopuvuilla tehtäväympäristöstä riippuen.

Codename: Outbreakin tarina sijoittuu vuoteen 2012, jolloin Maapallon ohi kulkevan komeetan pyrstö pyyhkii pitkin planeettamme pintaa. Tuon komeetan mukana Maahan päätyy joukko parasiittimäisiä muukalaisia, jotka pystyvät ottamaan ihmisiä hallintaansa kiinnittymällä näiden keskushermostoon. Muukalaiset luonnollisesti osoittautuvat vihamielisiksi, joten koko homman selvitteleminen lankeaa pelaajan johtamien erikoisjoukkojen harteille. Omaperäisyydestä tai yllättävyydestä Outbreakin taustatarinaa ei siis voi parhaalla tahdollakaan syyttää eikä juonenkuljetus tehtävien edetessäkään pahemmin luovuudellaan häikäise. Yhtenäinen ja suhteellisen looginen pelin tarina sentään on, joten ilmeisesti GSC:n väki on kuitenkin uskonut ideaansa.

Sama luovuuden puute tuntuu vaivaavan myös Outbreakin tehtäväsuunnittelua, tosin onneksi ei aivan yhtä pahasti.. Tehtäviin on selvästi yritetty saada vaihtelua maustamalla niitä erilaisilla lisätavoitteilla, kuten henkiinjääneiden suojelemisella ja erilaisten lisätietojen etsimisellä. Jonkinlaista dynaamisuutta on myös haettu muuttamalla tehtävien tavoitteita uusien yksityiskohtien paljastuttua. Käytännössä useimmat tehtävät sisältävät kuitenkin lähinnä hyvin suoraviivaista etenemistä paikasta toiseen ja vastaantulevien vihollisten järjestelmällistä eliminointia. Tämän kaavan päälle liimatut erilaiset lisätavoitteet tuntuvat usein jotenkin väkinäisiltä, mutta ne onnistuvat siitä huolimatta tavoitteessaan. Lievästä kömpelyydestään huolimatta Outbreakin tehtävät pysyvät nimittäin loppuun saakka kiinnostavina ja haastavina etenkin vaihtelevien ympäristöjensä ansiosta.

Codename: Outbreakin varsinainen valtti on selvästi sen oma Vital Engine ZL -pelimoottori, joka pystyy luomaan pelaajan ympärille varsin vakuuttavan pelimaiseman. Outbreakin 13 kenttää ovat erittäin suuria ja ne sisältävät niin avaria ulkotiloja kuin ahtaampia sisätilojakin. Ulkotiloissakin pelimoottori pystyy piirtämään pelaajaa ympäröivän maiseman kauas ja vain harvoin näkyvyyttä häiritsee 3d-peleille tyypillinen epämääräinen sumuseinämä. Valittaa voi oikeastaan vain ajoittain hieman itseään toistavista tekstuureista, mutta kokonaisuutena GSC:n suunnittelema pelimoottori tuntuu erittäin onnistuneelta ja jopa tunnelmalliselta. Ajoittain peli nimittäin onnistuu nappaamaan kunnolla otteeseensa ja esimerkiksi ensimmäinen kohtaaminen suurempien muukalaisten kanssa on jokseenkin hätkähdyttävä.

Outbreakin kentät tarjoavatkin varsin mukavasti silmänruokaa. Maasto kumpuilee kauniisti ja sitä värittävät erittäin uskottavan näköiset puut, pensaat ja kivet. Yksityiskohdat eivät myöskään ole pelkkiä koristeita, vaan kaikkea pienistä ruohotupsuista lähtien voi ainakin yrittää käyttää näkösuojana. Pensaan juurella kyykkivä tarkka-ampuja onkin pelaajan paras ase monia vihollisia vastaan. Oman erityismainintansa ansaitsee myös Outbreakin ulkokenttien taivas, joka on niin yöllä kuin päivälläkin erittäin kauniin näköinen.

Graafisesta ulkoasustaan huolimatta Outbreakin pelimoottori onnistuu olemaan myös erittäin pelattava. Sotilaita on helppo hallita ja tekoäly-taistelijatkin hoitavat hommansa kohtuullisen hyvin. Vihollisten älykkyystasokin on kohtuullinen, sillä mokomat osaavat kiertää näkösuojien taakse ja toimia suhteellisen järkevästi sen mukaan, millaista asetta sattuvat kantamaan. Pelattavuuden suhteen napisemista löytyi ainoastaan kahdesta asiasta. Ensinnäkin on jotenkin outoa, että nykyaikana markkinoille saapuu vielä taktinen räiskintäpeli, jossa pelaajalle ei anneta mahdollisuutta kurkkia nurkkien ja puiden runkojen ympäri. Toisaalta Outbreakin inventaario-systeemi olisi kaivannut hieman yksinkertaisempaa otetta. Osoita ja klikkaa -tyylinen ratkaisu olisi toiminut paljon paremmin kuin nykyinen klikkaa, raahaa ja pudota use-napin kohdalle -malli.

Erilaisia moninpeli-moodeja GSC on saanut Outbreakiin kehitettyä neljä kappaletta. Perinteisen co-operation ja capture the flagin lisäksi mukaan on saatu myös pari erikoisempaa moodia, joille on annettu nimet Black Box ja Crystal. Uudet moodit ovat pistepohjaisia vääntöjä, joissa voittoon ei selviä pelkillä ampumataidoilla. Toistaiseksi moninpeli-rintamalla oli kuitenkin vielä varsin hiljaista, joten moodien toimivuutta pelitilanteessa ei juuri päästy kokeilemaan. Outbreakin nettikoodi vaikuttaa kuitenkin erittäin toimivalta eikä sen pelattavuus juurikaan kärsinyt viiveestä.

Kokonaisuutena Codename: Outbreak on varsin mielenkiintoinen paketti. GSC on luonut erittäin näyttävän ja suorituskykyisen pelimoottorin, josta voi löytyä paljon uusia ulottuvuuksia, mikäli sitä päästään hyödyntämään tulevaisuudessa lisää. Pelattavuudeltaan Outbreak on erinomainen paketti ja sen moninpeli-moodeissakin on mukavasti potkua. Erittäin kliseinen juoni ja hieman kömpelö tehtäväsuunnittelu vievät mennessään pelin parhaan terän, mutta pelityypin ystäville Codename: Outbreak on ehd
ottomasti katsastamisen arvoinen peli.

Lisää luettavaa