Amsterdam on historian käännekohdassa. Suuret kauppalaivat purjehtivat satamiin päivittäin ja maailmanlaajuinen kauppa käy kiivaana. Kunnianhimoiselle merkonomille onkin mitä otollisin aika iskeä kiinni orastavan kapitalismin suoneen. Money Maker on lautapeli, jossa tarkoituksena on hyödyntää tätä hätiköidysti rakennettua systeemiä oman edun nimissä. Periaatteessa kiehtovasta lähtökohdasta on kuitenkin syntynyt turhauttavan monimutkainen kokemus, jonka pelaaminen muistuttaa verotietojen täyttämistä.
Pelimekaniikoita on paljon ja niiden yhteensopivuus on epäselvää. Aloittelijan harjoituspelissä jo perusteet vaativat muutamia kertauksen kesken pelin, eikä tilanne helpottunut yhtään täydessä versiossa.
Minimissään kolmen pelaajan ryhmä aloittaa varovasti kasaamalla alustan. Varovasti siksi, että heppoinen materiaali hajosi heti ensimmäisellä pelikerralla pankkia pystyttäessä. Miten oivallinen vertauskuva markkinataloudelle. Nippeleitä on vaikka muille jakaa ja jokaiselle löytyy tärkeä paikka laudalta. Ensimmäinen fiilis onkin, että tässä on yksinkertaisesti liikaa kaikkea. Eikä se tunne lähde mihinkään pelatessa.
Laudalla teollisuus merkitään kahteen mittariin. Punaiset teollisuustuotteet vasemmalle ja kuluttajatuotteet vihreällä oikealle. Molemmilla on markkina-arvo, joka nousee resurssien rajallisuuden myötä. Kilpailevien kapitalistien tavoitteena on ostaa halvalla, myydä kalliilla ja samalla horjuttaa markkinataloutta toisten harmiksi. Jokaisella vuorolla myös pidetään tarjouskauppaa uusista kohteista, jotka tuottavat omistajalle tietyn määrän resursseja. Kohteet on lajiteltu kiltoihin, joita yhdistelemällä voi tuplata tuotantoa. Kohteita voi ostaa rahalla tai luotolla, mutta jälkimmäisen kanssa on syytä toivoa, että korot eivät karkaa käsistä. Edistystä mitataan niin pelaajan luottokelpoisuudella kuin markkina-arvollakin. Lopussa heitetään kahta noppaa: ensimmäinen määrittää resurssien satunnaisen vaihtelun, toinen puskee korkoja riippuen miten kertyneiden lainojen määrästä.
Pelimekaniikan monimutkaisuus kääntyy kokemusta vastaan. Vaikka valinnanvara on yleensä rikkaus, tässä tapauksessa liiallinen määrä kaikkea upottaa kokonaisuuden. Money Maker vaatii aktiivista kirjanpitoa jokaisen pelaajan nettoarvosta, veloista sekä ostovoimasta. Sen pelaaminen yksinkertaisesti tuntuu työltä.
Asiaa ei auta myöskään heikot ja epäselvät ohjeet. Oppaita on paketissa kaksi: yksi opettamaan peruspelin aloittelijoille, joka karsii eri osia pelistä. Toinen opus on kattavampi ja avaa käsitteitä, joita aloittelijan versiossa ei edes mainita. Miksi opettaa pelaajalle versio pelistä, joka ei vastaa todellisuutta – Luoja yksin tietää. Ohjekirjojen lisäksi pelaajat voivat katsoa reilun puolen tunnin mittaisen opetusvideosarjan YouTubesta, mikä tuskin kohottaa kevyen lautapeli-illan tunnelmaa.
Peliä ei voi syyttää kunnianhimottomuudesta, mutta uuden Monopolyn tai edes Hotelsin kilpailijaa tästä ei saa. Pelkkä luomisen ilo ei yksinkertaisesti riitä vaikka kuinka yrittäisi. Kokonaisuus ei myöskään ole raskaansarjan simulaatio, eikä myöskään tarpeeksi kepeä, jotta sillä voisi irrotella kunnolla. Näinpä lopputulos jää outoon välimaastoon vailla tarkkaa kohdeyleisöä.
Nyt neljä koulunsa käynyttä aikuista kokoontui kahdesti sen äärelle, enkä usko kolmatta kertaa tulevan. Maailmassa täytyy olla helpompia keinoja tienata riihikuivaa käteistä.
Viimeisimmät KiKy-neuvottelut olivat jälleen huima menestys.