Shadowrun vaatii selittämistä. Se on 80-luvun lopussa alkunsa saanut ei-digitaalinen roolipeli, jossa tuon ajan kyberpunk yhdistettiin fantasiaan. Katusamurai on örkki ja hakkeri on haltia. Pahan megakorporaation johdossa on lohikäärme.
Shadowrunista on vuosien varrella tehty erilaisia videopeliversioita, joista uusimpia ovat vuoden 2013 Shadowrun Returnsista lähtien ilmestyneet ylhäältä kuvatut roolipelit. Toistaiseksi niitä on tullut kolme: Returns, Dragonfall ja nyt Hong Kong. Pelien kaava on pitkälti sama, ja vaikka Hong Kong on hyvä peli, toivoisi että seuraavaksi sarjaa kehitettäisiin vähän eteenpäin.
Roolipelinä Hong Kong on perinteinen: Päähenkilön porukkaan karttuu jengiä, ja jokaisella on oma tarinansa joka aukeaa pelin kuluessa. Sivuhahmoista parhaita ovat rottashamaani Gobbet ja pääasiallinen työnantaja ja rikollispomo Kindly Cheng. Tekstiä on paljon, ja jossain vaiheessa siihen alkaa väsyä vaikka laatu pysyykin korkealla.
Pelin taistelut ovat vuoropohjaisia ja perustuvat suojan takaa ammuskeluun. Taktisissa tilanteissa täytyy olla tarkkana ettei kärsi liikaa, koska komennuksella vain jokaisen hahmon viimeisin vamma paranee seuraavaan taisteluun mennessä. Se palkitsee varovaisemman ja harkitumman pelitavan.
Hong Kongin merkittävin uudistus koskee hakkerointia. Aikaisemmissa sarjan peleissä se on ollut vähän puisevaa, mutta nyt mukana on myös hiiviskelyä. Jos onnistuu livahtamaan vihollisten ohi, ei mitään taistelua tule. Uudistus on tervetullut, varsinkin kun loppupään tehtävissä hakkeroinnilla on suuri merkitys.
Yksi Hong Kongin suurimmista vahvuuksista on erinomaisen rikas maailma. Koska Shadowrunin maailmaa on kehitetty erilaisia pelejä varten jo yli 25 vuotta, tekijöillä on selvästi ollut materiaalia mistä ammentaa. Niinpä hienoja ideoita riittää ohimeneviksi heitoiksi asti.
Hong Kong on Kickstarter-peli ja monet sen ominaisuuksista ovat alun perin stretch goaleja, ominaisuuksia jotka saadaan mukaan jos Kickstarter-kampanja menestyy tarpeeksi hyvin. Niiden takia peli on vähän muotopuoli, kokoelma hyviä mutta epäsuhtaisia ideoita.
Arvosana: 8