Arviossa The Vanishing of Ethan Carter – ”Vielä pari vuotta sitten olisi ollut mestariteos”

30.10.2014

Pelit kehittyvät ilmaisumuotona hurjaa vauhtia. Vielä pari vuotta sitten The Vanishing of Ethan Carter olisi ollut mestariteos. Nyt se on vain hyvä peli, jossa on paljon samoja ideoita kuin muissakin vastaavissa peleissä.

Indiepelien joukossa on oma, erillinen lajityyppinsä pelejä, joissa on hieno 3D-ympäristö jota pelaaja voi tutkia. Pelillisiä elementtejä on vähän tai ei ollenkaan, ja yleensä ne ovat arvoituksia. Esimerkkejä ovat Dear Esther, Gone Home ja Dream Revenant. Puolalainen The Vanishing of Ethan Carter seuraa näiden pelien esimerkkiä taitavasti.

Paul Prospero on salapoliisi, jolla on yliluonnollisia kykyjä. Hän saapuu Red Creek Valleyn pikkukylään kadonneen Ethan Carterin perässä. Tarinan kuluessa käy ilmi, ettei mikään ole miltä näyttää. Ei edes Paul Prospero itse.

Pelin maisemat ja ympäristö ovat kauniita ja hienosti toteutettuja, mutta ilman suurempaa tyylillistä näkemystä. Sama pätee tarinaan: Siinä on hauskoja viittauksia Lovecraftiin ja Stephen Kingiin, mutta kokonaisuus on jotenkin liian laskelmoitu. Kehityksen myötä pelien standardit nousevat, eikä ammattimaisesti tehty perustarina enää riitä. Pitäisi olla jotain sanottavaa.

Pelin maailma on avoin, ja vaikkei arvoitusten ratkomisessa ole kauheasti pelivaraa tai vaihtoehtoja, voi pelaaja pyöriskellä ympäriinsä miten haluaa. Peli ei estä ohittamasta arvoituksia ja menemästä eteenpäin. Jos jotain jää huomaamatta, joutuu palaamaan pitkänkin matkan. Se on kuitenkin osa pelin viehätystä. Puskissa nuuskiminen on hauskaa ja tunnelmallista.

Useimmat arvoitukset ovat murhia. Pelaaja löytää verijälkiä tai ruumiin. Asettelemalla esineitä oikeille paikoilleen ja löytämällä vihjeitä saa hiljalleen muodostettua kuvan siitä, mitä tapahtui. Lopulta peli antaa joukon kuvajaisia, jotka pitää asettaa oikeaan järjestykseen. Arvoitukset eivät ole erityisen vaikeita, vaan niiden tehtävä on pitää pelaaja puuhassa samalla kun tarina etenee.

Teknisen toteutuksensa ja monipuolisuutensa näkökulmasta The Vanishing of Ethan Carter on lajityyppinsä paras peli. Silti se ei onnistu tavoittamaan jotain sellaista, jossa esimerkiksi Dear Esther ja Gone Home onnistuvat. Se kertoo meille asioita, jotka tiedämme jo.

KEHITTÄJÄ
THE ASTRONAUTS

JULKAISIJA
THE ASTRONAUTS

TESTATTU
PC

MUUT ALUSTAT

ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON

IKÄSUOSITUS
16+

PELAAJIA
1

PLUSSAT
KAUNIS MAAILMA
KIRJALLISET VIITTAUKSET

MIINUKSET
EI TARPEEKSI UUTTA
BANAALI TARINA

PÄÄSTÖTODISTUS
Kaunis maailma kaipaisi vähän luovaa riskinottoa

ARVOSANA
9

LAJITYYPPI
Puzzle

JULKAISTU
26.9.2014

Lisää luettavaa