Art of Magic

08.02.2002

Peliarvostelijat ovat pohjimmiltaan laiskaa porukkaa. Niinpä useimmat pelit tuleekin luokiteltua suoraan johonkin pelityyppiin, jotta niiden käsitteleminen olisi helpompaa. Ajoittain vastaan tulee kuitenkin pelejä, jotka eivät suostu asettumaan siististi mihinkään perinteisiin kategorioihin. Yksi tällainen kummajainen on Climaxin kehittämä Magic & Mayhem 2: The Art of Magic, joka on outo hybridi seikkailupeliä, reaaliaika-strategiaa ja roolipeliä. Lopputuloksena on mielenkiintoiseen ideaan pohjautuva ja viihdyttävä peli, jossa mikään ei kuitenkaan tunnu loksahtavan oikein kohdalleen.

Kuten monet ovat jo varmasti ehtineet arvatakin, Art of Magic on fantasiamaailmaan sijoittuva peli, jossa taikuus on keskeisessä asemassa. Peli kertoo tarinaa Aurax-nimisestä nuorukaisesta, joka saa tietää kantavansa sisällään maagin voimia. Vain hetkeä myöhemmin paikalle ilmestyy pahansuopa kaaosmaagi, joka kaappaa Auraxin rakkaan sisaren ja hautoo epämiellyttäviä suunnitelmia tämän kotimaan varalle. Siispä intoa puhkuva nuorukainen lähtee uuden vihollisensa perään, vannoen vapauttavansa sisarensa ja auttavansa siinä sivussa kotimaataan. Tästä seuraa noin kolmeenkymmeneen eri tehtävään jakautuva seikkailu.

Jokaisen tehtävän alkaessa Aurax mahdollisine kumppaneineen ilmestyy uuden kartan reunamille ja ryhtyy ihmettelemään, mitä paikan päällä pitäisi oikeastaan tehdä. Tavallisesti luvassa on vihamielisiä olentoja, joita vastaan Auraxin pitäisi loitsujensa avulla taistella. Lisäksi monissa tehtävissä on keskusteltava tiettyjen henkilöiden kanssa, etsittävä maagisia esineitä ja suojeltava tärkeitä paikkoja. Kun Aurax taisteluiden jälkeen poistuu pelikartalta, pelaajan silmien eteen aukeaa ruutu, jossa kerrataan hänen saavutuksensa tehtävän aikana. Tiettyjen tavoitteiden täyttämisestä Aurax saa kokemuspisteitä, joiden avulla voi parantaa sankarin kestävyyttä ja taikavoimia.

Käytännössä tehtävät ovat eräänlainen yhdistelmä Diablon kaltaista toiminta-roolipeliä ja perinteistä reaaliaika-naksuttelua. Pelaaja ohjaa hiiren ja näppäimistön voimin Auraxia, jolla on käytössään jatkuvasti kasvava valikoima erilaisia loitsuja. Kutsuloitsujen avulla paikalle voi manata erilaisia olentoja auttamaan taistelussa. Näiden olentojen käskyttäminen hoidetaan klassisella osoita ja naksauta -periaatteella, joskin otukset osaavat taistella myös oma-aloitteisesti lähelle eksyvien vihollisten kanssa.

Useimmissa kentissä Auraxilla on vastassaan toinen velho, joka pitäisi hyökkäysloitsujen ja paikalle manattujen olentojen kanssa kukistaa. Näissä taisteluissa avainasemassa ovat paikat, jotka palauttavat velhoille loitsujen käyttövoimana toimivaa manaa. Tällaisen manalähteen saa haltuunsa joko seisomalla itse sen päällä tai passittamalla yhden olennoistaan paikalle. Koska useamman lähteen hallitseminen tarkoittaa manavaraston nopeampaa täydentymistä, avain monien vihollismaagien voittamiseen on heidän manantuotantonsa katkaiseminen. Viimeisten manahuurujensa varassa sinnittelevä velho on yllättävän helppo saalis.

Art of Magicin taikasysteemi on varsin mielenkiintoinen. Auraxille kertyy seikkailuiden aikana kaaoksen, neutraalin ja lain amuletteja sekä erilaisia loitsuaineita, kuten belladonna-kasvia tai tulikiveä. Jokainen loitsuaine pystyy luomaan kolme erilaista loitsuefektiä, riippuen siitä, millaiseen amulettiin se liitetään. Esimerkiksi virmajuuri antaa kaaos-amulettiin liitettynä Raise Dead -loitsun, neutraalissa amuletissa suden manauksen ja lain amuletissa parannusloitsun. Systeemi on siis varsin monipuolinen ja se antaa pelaajalle mahdollisuuden valita, mitä loitsuja hän haluaa käyttää. Myös loitsuvalikoima on mukavan laaja: hyökkäys- ja manausloitsujen lisäksi tarjolla on erilaisia suoja- ja tiedustelutaikoja.

Climax on keskittynyt yllättävän huolellisesti pelin tarinan ja maailman kehittelemiseen. Vaikka tarina onkin suhteellisen kliseinen, sitä on maustettu monilla mielenkiintoisilla yksityiskohdilla ja hahmoilla. Esimerkiksi ihmisiin pettynyt peikkokuningas on periaatteessa Auraxin liittolainen, joten aggressiivisesta käytöksestä huolimatta otuksen kimppuun ei pidä suoraan hyökätä. Monet hahmot ja maagiset esineet on löydetty suoraan kelttimyyteistä. Ainakin allekirjoittaneen mieltä lämmitti huomata, että pelinkehittäjien yleisestä periaatteesta poiketen Climax ei ole juurikaan vääristellyt näitä myyttisiä elementtejä, vaan pelin maailma on pikemminkin rakennettu osittain niiden varaan.

Tämän vuodatuksen jälkeen äkkipikaisempi lukija saattaisi jo erehtyä ajattelemaan, että Art of Magic olisi erittäin onnistunut peli. Valitettavasti erinomaiset ideat ja hauska pelimaailma on rakennettu pahasti horjuvan pelimoottorin päälle.

Pelaajan tärkein työväline on jälleen kerran hiiri. Sen vasemmalla napilla valitaan halutut yksiköt ja käytössä oleva loitsu. Kaikki muu hoidetaan hiiren oikeaa korvaa kiusaamalla: loitsujen heittäminen, esineiden poimiminen ja käyttäminen sekä omien olentojen liikutteleminen. Siirtyminen yksiköstä ja komennosta toiseen ei kuitenkaan ole aivan mutkatonta. Esimerkiksi Auraxilla tulee turhan usein heitettyä edellinen loitsu uudestaan, vaikka tarkoituksena olikin liikuttaa maagin planttua toiseen paikkaan. Manattujen olentojen komentaminen on paria astetta yksinkertaisempaa, mutta kokonaisuutena pelituntuma on kankea ja pelaaja tuntuu koko ajan olevan hiukan jäljessä tapahtumista. Tämä on outo tunne, sillä pelin tempo on itse asiassa erittäin hidas. Esimerkiksi Aurax liikkuu jatkuvasti paikasta toiseen samalla rauhallisella kävelytyylillä, vaikka hänen perässään juoksisikin kymmenkunta vihamielistä luurankoa. Päähenkilön opettaminen juoksemaan olisi ollut merkittävä parannus.

Myös graafisesti Art of Magic on aika ponneton esitys. 3d-moottori skaalautuu ja pyörii joustavasti pelaajan toiveiden mukaisesti ja useimmat loitsuefektit ovat varsin näyttävän näköisiä, mutta muuta silmäniloa pelistä on vaikea löytää. Hahmot on toteutettu aika pienellä polygoni-määrällä eikä niiden animaatiossakaan ole kehumista. Esimerkiksi sudet muistuttavat lähinnä suurikokoisia ja vihamielisiä rottia, mikä tosin vastaa aika hyvin niiden käyttökelpoisuutta taistelutilanteessa. Kun kartatkin on puita, kiviä ja muita yksityiskohtia myöten toteutettu samalla muutaman vuoden takaisella grafiikalla, pelin uskottavuus kärsii pahasti. Vaikutelmaa täydentää vielä äänimaailma, jossa ei paria hyvää musiikkikappaletta lukuun ottamatta ole paljon kehumista. Etenkin tunteettoman oloiset ääninäyttelijät ovat useimmiten aika masentavaa kuunneltavaa.

Kohtuullisen pitkän seikkailuosuuden lisäksi Art of Magicin elinikää on pyritty parantamaan taistelumoodilla, jossa asettuu vastakkain kahdesta kahdeksaan eri maagia. Taisteleminen onnistuu niin verkossa kuin yksin kotonakin tietokoneen ohjastamia velhoja vastaan. Monipuolisten säätömahdollisuuksien ansiosta taistelumoodin parissa voi viihtyä pitkäänkin, etenkin kun siinä pääsee toteuttamaan itseään pelin näyttävimpien loitsujen parissa. Nettikoodin toimivuutta ei arvosteluvaiheessa valitettavasti päästy testaamaan, sillä yrityksistä huolimatta peliseuraa ei netistä löytynyt.

Kokonaisuutena Art of Magicista jää käteen erittäin ristiriitainen tunnelma. Sen pelaaminen on varsin hauskaa ja hyvin rakennetussa maailmassa seikkailee mielellään. Ontuva tekninen toteutus syö kuitenkin parhaan terän lähes kaikista pelin hyvistä ideoista. Lopputuloksena on paketti, jota ei voi oikein haukkua eikä kehua. Art of Magic on hankkimisen arvoinen peli, mikäli sen idea kiinnostaa eikä kankea tekninen toteutus pelota. Muussa tapauksessa kannattanee odotella pelipaketin ilmestymistä alehyllyyn.

Lisää luettavaa