Monille voi tulla pienoisena yllätyksenä, että Microsoftin Age of Empires: Age of Kings on nyt julkaistu myös Playstation 2:lle. Nykyäänhän sekä Microsoft että Sony ovat kumpikin hamuamassa omaa siivuaan konsolimarkkinoista eikä pelien julkaiseminen kilpailijoiden laitteille ole kovin tavallista. Age of Empiresin PS2-käännöksen takana onkin Konami, joka sai oikeudet peliin vaihtokaupassa Metal Gear Solidin PC-versiota vastaan. Microsoftin ensimmäinen ja luultavasti myös viimeinen Playstation 2 -peli ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen merkittävä tapaus. PC:llä mainetta ja mammonaa aikoinaan niittänyt Age of Kings ei nimittäin toimi suorana konsolikäännöksenä kovin hyvin.
Lyhyesti sanottuna Age of Empires: Age of Kings on tyypillinen, joskin erittäin hyvin toteutettu reaaliaika-strategia. Keskiverto-tehtävän alkaessa pelaajan eteen aukeaa laaja mustan hunnun peittämä kartta ja ruudun keskellä seisoo yksi rakennus ja muutama virtuaali-ihminen. Tästä vaatimattomasta tilanteesta pelaajan pitäisi lähteä kasvattamaan valtakuntaansa ja lopulta kukistaa tekoälyn ohjaamat vastustajansa.
Uusien työläisten hankkiminen, rakennusten pystyttäminen, sotilaiden palkkaaminen ja teknologian opiskeleminen vaativat kaikki resursseja. Niiden hankkiminen on siis tuoreen hallitsijan ensimmäinen tehtävä. Pienen tiedusteluretken jälkeen lähistöltä löytyy tavallisesti puuta, kultaa ja kiveä sekä ruokaa erilaisissa muodoissa. Kun uskolliset alamaiset on passitettu keräämään näitä, turvallisesti kotona istuva hallitsija voi siirtyä pohtimaan muita asioita.
Aloitteleva kylä ei kehity kovin pitkälle ilman uusia rakennuksia, joten osa työläisistä on varsin pian määrättävä rakennuspuuhiin. Erilaista rakenneltavaa Age of Kingsissä löytyy melkoisen runsaasti aina uusia työläisiä tuottavista taloista seppiin, yliopistoihin ja kivimuureihin saakka. Tehtävästä riippuen hallitsijan prioriteetit saattavat hieman vaihdella, mutta käytännössä kaikista rakennuksista on kuitenkin niin paljon hyötyä, että tavallisesti kaikki tarjolla olevat vaihtoehdot on syytä rakentaa. Sama pätee myös kaupunginkeskuksessa kehitettäviin erilaisiin keksintöihin, jotka parantavat kansalaisten tai sotilaiden ominaisuuksia.
Pelattavaa Age of Kings tarjoaa niin viiden eri kampanjan kuin yksittäisten koitostenkin muodossa. Kampanjat asettavat pelaajan keskelle kuuluisia sotaretkiä, kuten William Wallacen johtamia taisteluita brittejä vastaan tai Orleansin neitsyen Joan D’Arkin ristiretkeä Ranskan vapauttamiseksi. Jokainen kampanja sisältää muutaman kartan, joissa tehtävät saattavat vaihdella kaupungin puolustamisesta tärkeän henkilön saattamiseen paikasta toiseen. Mitään erityisen kekseliästä nämä tehtävät eivät sisällä, mutta ainakin itse viihdyin paremmin kampanjoiden kuin yksittäisten koitosten parissa.
Age of Kingsiä vaivasi PC:llä perinteinen reaaliaika-naksutteluiden ongelma, joka on siirtynyt suoraan myös Playstation 2 -versioon. Pelaaminen ei perustu niinkään strategiseen ajatteluun kuin tehokkaimman mahdollisimman rakennustavan oppimiseen. Tekoälyn ohjaamat joukot hyökkäävät useimmissa tehtävissä pelaajan kimppuun niin nopeasti, että omien sotajoukkojen tuotanto on ensiarvoisen tärkeää heti alusta lähtien. Hiukan tätä vaatimusta sentään helpottavat kaupungintalolla olevat hälytyskellot, joita soittamalla pelaaja saa kaikki työläisetkin auttamaan kaupungin puolustuksessa. Neuroottisen nopean rakentamisen tarve pelissä on kuitenkin mukana. Pelityypin suosiosta päätellen tällainen mahdollisimman optimoitu rakentelu on monien mieleen, mutta itse olen aina suhtautunut siihen hieman epäillen.
Konsolimuotoon siirretyssä reaaliaika-naksuttelussa tämä optimoidun rakentamisen syndrooma tuntuu korostuvan entisestään. PC:n ruudulla vilistävien pikkuihmisten elämän kontrolloiminen on nimittäin hiiren avulla vielä suhteellisen helppoa, mutta DualShockin kanssa tarkkuutta ja nopeutta vaativa pelaaminen muuttuu lähinnä piinalliseksi kokemukseksi. Esimerkiksi pelinäkymää siirretään viemällä pelaajan maanpäällisenä vastineena toimiva kursori ruudun johonkin laitaan. Konsolin ohjaimella tämän liikkeen pysäyttäminen ei kuitenkaan onnistu yhtä tarkasti kuin hiirellä, joten ruutu harppaa yleensä huomattavasti pidemmälle kuin oli tarkoitus. Sama tarkkuuden puute vaikeuttaa myös yksittäisten alamaisten tai sotilaiden valitsemista, rakennettavien talojen määrittelemistä ja käytännössä kaikkea muutakin pelin kannalta oleellista aktiviteettia. USB-hiiren kytkeminen Playstation 2:een onkin mukavan pelikokemuksen ehdoton edellytys.
Mutta oli käytti pelivälineenä sitten DualShockia tai hiirtä, on mahdotonta olla huomaamatta, että Age of Kings ei selvinnyt matkastaan konsoleiden ihmeelliseen maailmaan kovin hyvin. Graafisesti peli näyttää karkealta eikä oikein istu muiden PS2-pelien joukkoon. Pelattavuusongelmat eivät rajoitu pelkästään ohjaimeen, vaan esimerkiksi sotilaiden hallitseminen taistelutilanteissa on käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Kaikista ongelmista ei tosin voi syyttää pelkkää konsolikäännöstä, vaan osa niistä on suoraa perintöä pelin PC-versiosta.
Loppujen lopuksi Age of Kings on ihan kelvollinen PS2-peli, joka kärsii pahojen kontrolliongelmien lisäksi yksinkertaisesti siitä, että reaaliaika-strategia ei pelityyppinä oikein sovi konsolille. Pelitapahtumien seuraaminen tv-ruudulta on vaikeaa ja esimerkiksi pelin graafinen taso on kärsinyt käännöksestä selvästi. Strategiapelejä halajaville Playstation 2 tarjoaa parempiakin vaihtoehtoja, joten Age of Empires: Age of Kings on tuomittu jäämään vain USB-hiiren omistavien kyseenalaiseksi ilon lähteeksi.